sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kohti uutta vuotta

Meidän joulumme meni mukavasti. Saimme tänne Etelä-suomeenkin valkoisen joulun, ja aurinko on jopa ilahduttanut paisteellaan.  Ähky ja  turvotus painaa kyllä yhä päälle. Eilen jo yritin tehdä ryhtiliikettä käymällä jumpassa, mutta ihan kuin se tunti ei olisi vielä palauttanut tätä joulutorttujen kyllästämää neitiä takaisin ruotuunsa. Varsinkaan kun iltapalaksi tuli huitaistua huiviin pipareita kera persimonsiivujen ja homejuuston. Hyvä yhdistelmä, suosittelen!
 
Meillä puhaltaa sisustustuulet kotona. Aina ollaan mietitty epämukavalla ja tyyliin sopimattomalla sohvalla istuessamme, että "sitten kun muutamme täältä pois.." ja "sitten sinne uuteen asuntoon..". Eräänä päivänä vaan keskustelu kääntyi siihen, että mitä ihmettä me tässä valitamme sohvan huonoutta ja sen aiheuttamaa fengshuin häiriintymistä muuttoa odotellessa. Muuttoon saattaa mennä vielä parikin vuotta. Me elämme NYT, istumme tässä sohvalla NYT. Ja niin alkoi tuuli puhkua, ja nyt on uuden sohvan lisäksi uusi lamppu, matto tilattu ja verhot etsinnässä. Kohtahan onkin jo niin mukavaa, ettei edes tarvitse muuttaa... Tämän lisäksi suunnitteilla on kirpparipöydän varaus, ja sinne lähtee kyllä sitten aika reilusti tavaraa myyntiin.
 
Esittelen tässä yhden joululahjan. Virkatut sukantöpökkäät Novitan sukkalehden ohjeella valmistui jo hyvissä ajoin ennen joulua äidilleni. Kantapää oli hieman haastava saada siistinnäköiseksi, mutta ihan hyvät näistä tuli. Tiiviit ja lämpöiset.
 
 

 Nyt onkin pieni käsityötyhjiö pääkopassa, tuli nimittäin väännettyä niin paljon lahjoja tässä loppuvuodesta, että on ollut mukavampaa tarttua kirjaan kuin kutimiin. Tai siihen joulutorttuun. Vaan muistan ja muistakaahan tekin, jotka mahdollisesti kieriskelette joulunjälkeisessä ähkyolossa. Tämä on ohimenevää, ja ei sillä väliä mitä syö joulun ja uudenvuoden välissä, vaan sillä mitä syö uudenvuoden ja joulun välissä!
 
Punapukuinen lenkkeilijä toivottelee mukavia loppuvuoden päiviä kaikille!
 
 
 

tiistai 23. joulukuuta 2014

Hyvää joulua!

Toivotan kaikille oikein rauhallista ja lämmintä joulua sekä onnenhetkiä uudelle vuodelle!


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Kolme yötä jouluun on

Mietin, että pitäisikö vaihtaa blogin nimeksi Viuhdin sukat tai jotain. Niin paljon on tullut sukkia esiteltyä varsinkin nyt joulun alla. Nyt yritän hämätä teitä lukijoita tarjoamalla ensin hieman jouluisia kuvia.
 
Miten onnistuinkin valitsemaan sen suorimman yksilön?
No, alkaa avautumaan ja tuoksu on niin ihana mielestäni.
 
Vähän uudenaikaisempaa koristusta...
 
Tämä Pentikin joulupukki on mieluisin koristeeni.
Huomaa ärsyyntynyt karvakuono, joka
kokee vääryyttä kun ei olekaan se tärkein kuvauskohde.
 
Kyllä tuli kiire kuvata tätä palleroa niin, että
saan lumisateen kuvaan mukaan. Nämä ovat
ihania niin minun kuin äitini mielestä. :) Tämän
sain viime vuonna joululahjaksi, ja koko
on vain n. 5 cm.
 
Noniin, ja jottei kenellekään tulisi vieroitusoireita villasukista, niin tässä on. Ja nyt oikeasti tämän vuoden viimeiset. (Ehkä.) Nämä kaikki tulivat tilauksena melkoisen lyhyellä varoitusajalla, ja jouduinkin tässä ihan laittamaan laastarin etusormeen, kun olen neulonut liikaa. Sekin tuli nyt sitten koettua, neulomisvamma.
 
Tytölle ja pojalle
 
Miehelle
Näihin sukkatunnelmiin!

torstai 11. joulukuuta 2014

Joulufiilistä

Tänä vuonna minulla on hyvin jouluinen olo. Fiilikseni vaihtelee aina vuosittain, eikä se liene yhteydessä vallitsevaan lumitilanteeseen. Nautin, kun hajusintt..eikun hyasinttini tuoksuu olohuoneesta eteiseen saakka tervehtimään kotiintulijaa. Myös astmasta kärsivä avomieheni varmasti nauttii. Ensi viikolla taidan leipaista piparit ja tortut. Jouluostokset on hoidettu, enkä aio kuin suuren tarpeen edessä punkea itseäni kauppakeskuksiin.
 
Kuuntelen joululauluja aina, kun paketoin lahjoja ja välillä muutenkin vaan. Joululauluja koskien olen saanut joitakin kommentteja. Mainittakoon, että Michael Bublén kuuntelu on meillä ehdottomassa pannassa. Avomies sai viime jouluna ilmeisesti pysyvän trauman, kun jonotti kahteen otteeseen pankin puhelinpalveluun. Jonotusaika oli molemmilla kerroilla tyypillisesti järjetön, myönnän. Kuulemma sähkötuolia pahempi rangaistus on laittaa ihminen kuuntelemaan Michaelin joululevyä jonotusmusiikkina.  Lopulta näiden armottomien kidutustuokioiden jälkeen hän pyrki hoitamaan monimutkaisen asian sähköisesti. Herra muisti mainita kirjeensä lopuksi asiallisesti: "Koko asia oli teidän virheenne, ja kaiken huipuksi minut pakotetaan kuuntelemaan Michael Bubléeta toista tuntia." En tiedä kummasta harmista pankki antoi rahallista korvausta. ;)
 
Tässä taitaa nyt olla viimeiset joululahjasukat esillä. Pinkinkirjavissa sukissa harmittaa hieman, että toisen kerän langat muodostivat aivan erilaisen ja leveämmän kuvion kuin toisen. En tiedä kumpi kerä on "oikeassa". Ehkä olen vain kriittinen taas, veikkaan että saaja ilahtuu silti. Kuvassa värivirhettä ei edes  juurikaan erota, ellei tihrusta. Älä siis tihrusta!
 
 
Ajatus oli tehdä myös sukat täynnä sydämiä, mutta jo ensimmäisen sydänrivin jälkeen kohtasin realismin. En oikein edelleenkään hallitse sopivaa kireyttä kirjoneuleessa, ja hyvä kun kuvion edes tunnistaa. Yksi rivi möllyköitä riittäköön.
 
 
Täytin viime viikolla vuosia, ja sain mm. ihastuttavat lasiset pöllökoristeet lahjaksi. Joulukuusta meille ei mahdu, mutta ovat aika ihanat myös kattokruunussa.
 
 
Rauhallista loppuviikkoa!
 
 
 
 

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ensimmäinen adventti

Kotini on nyt laitettu joulukuntoon. Jos ei erehdy vilkaisemaan vihreää nurmikkoa pihallamme, voi onnistua saamaan ripauksen joulumieltä sydämeen. Kuuntelin eilen joululauluja ja askartelin tämän vuoden joulukortit. Olen huomannut, että teen joka vuosi saman tyyppisiä kortteja. Silti yhtäkään samanlaista korttia en osaa valmistaa, vaan jokainen on erilainen. Osassa käytin 3D-kuvia, vaikka hermo ei meinaa niihin riittääkään.
 
 
 
 
Söin tänään joulun ensimmäisen tähtitortun, ja se maistui hyvässä seurassa erinomaiselta. Joulutorttu onkin kinkun lisäksi oma suosikkini jouluherkuista. Rauhallista joulukuuta kaikille!

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Ripaus joulua

Minulla on pyörinyt vaatehuoneessa pitkään kaksi matonkudekerää, joista olen jo pariin kertaan jotain aloittanut ja sitten hylännyt ja purkanut. Nyt päätin kokeilla korin virkkausta. Nopeaa hommaa, mutta ranteille melko raskasta. Korista tuli mielestäni ihan kammottava. Syytän hyvin vaihtelevan paksuista kudetta, jouduin välillä katkaisemaan kuteen, kun alkoi mennä aivan liian luiruksi. Kammottavuudestaan huolimatta en lähtenyt purkamaan tuotostani jälleen kerran. Sen sijaan loogisesti oikein korostan sitä tällä hetkellä kukkapöydän päällä kera jouluvalojen. Ruma korillinen tähtiä, olkaa hyvät!
 
 
Julkaistaampa nyt vielä yhdet huovutetut tumputkin, kun niitä vaan on nyt tullut tehtyä hirmuinen määrä, ja lisää on tiedossa..
 
 
Ja lopuksi, saanen esitellä uudet ihanat kotilegginsini, jotka tilasin ompelijalta. Kyllä näissä kelpaa köllötellä.
 
 
 

torstai 13. marraskuuta 2014

Sukkaa

Nyt alkaa olla joululahjasukat valmiina. Ehkä vielä yhden parin teen, jos ehdin.
 
Näistä ensimmäisistä tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan aika kivan näköiset naisten sukat. Ja langanjämänöttöset saivat kyytiä.
 
 
 Toiset tilaussukat ovatkin taas kokoa kanootti. Niihin sain vihdoin tuhottua yhden lohduttoman ohuen villalangan kaksinkertaisena. Se oli hieno tunne se!
 
 

Joko teillä alkaa olla joulu mielessä? Tänä vuonna jostain syystä odottelen kovasti, että pääsen koristamaan kotia jouluisasti. Teen sen perinteisesti marraskuun viimeisenä viikonloppuna.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Tumppusia

Huh, tilausurakka on nyt tehty. Nämä tumput lähtivät lämmittämään työkavereideni käsiä. Nyt en kyllä hetkeen näitä huovutettuja lapasia tee, vaikkakin ne olisivat aika kivoja joululahjoja. Lankana Seitsemän veljestä ja Joki. Näiden ohjetta on katsottu blogini tilastojen mukaan jo 140 kertaa, toivottavasti ohjeesta on ollut hyötyä muillekin!
 
 
Perjantaiaamuna minua odotti kylpyhuoneessa naurettava halloweenyllätys. Yhtä aikaa säikähdin ja tajusin, että jopas nyt on hölmö pila. Kostoa haudottiin pitkään, mutta enpä sitten keksinyt mitään yhtään sen älykkäämpää.
 
 
Hehheh, hauskaa marraskuuta kaikille blogini kurkkijoille!
 
 

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Ihanan hempeää

Kyllä arvostan kovasti niitä, jotka tekevät tilkkutöitä tuosta noin vaan. Itse olen saanut ennen tätä yhden pienen torkkupeiton valmiiksi, ja tätä vauvanpeittoa tein todella monta tuntia. Hullun hommaa olisi vääntää jotain parisängyn peitettä ja vielä miettiä kuvioita, saati käyttää muita kuin neliskanttisia kangaspalasia. Onnistuin silti mielestäni hyvin, vaikka eihän nuo palaset ihan kohdakkain olekaan. Tästä tuli niin suloinen! Toivottavasti myös ystäväni ja hänen tuleva babynsa ilahtuvat tästä. Onnistuin myös ompelemaan tuonne väliin vanulevyä, ohhoh!
 
 
 
Välillä sitä tulee niin mielettömän onnelliseksi, kun saa jotain kivaa valmiiksi. Onnistumisen ja oppimisen ilo on ihanaa. Antamisen ilo vielä suurempaa. Olen myös tullut siihen tulokseen, että käsityöt ovat erinomaista terapiaa. Joskus kun velloo kurjissa ajatuksissa tai on kovin stressaantunut, saa aivot levätä ahdistavilta ajatuksilta kun mantranomaisesti laskee kierroksia tai keskittyy neulekuvioon. Oletteko samaa mieltä?
 
 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Parit sukat

Tässäpä jo aikaa sitten neulomani sukat, nämä taitavat mennä pukinkonttiin. Olen saanut työkavereilta tilauksia huovutetuista lapasista, ja niitä nyt sitten valmistuu tasaiseen tahtiin. Kiva tehdä niitä, mutta toisaalta blogin kannalta yksipuolista. Aika kun ei kuitenkaan aika riitä oikein muuhun. Kahdet pitäisi vielä rykäistä.
 
 
Mummini on taitava käsitöiden tekijä, kuten äitinikin. Mummini luuli taannoin, ettei kaihin vuoksi enää koskaan voi neuloa. Ja voi sitä iloa, kun hoidot tepsivät, ja hän näkee jälleen! Tässä mummini neulomat upeat sukat. No, jos itse käsityöinto on periytynyt minulle saakka, niin olisi voinut periytyä myös kädenjäljen siisteys. Enpä ole kenenkään nähnyt neulovan niin napakkaa pintaa kuin mummini. Itse joudun käyttämään ohjeistusta ohuempia puikkoja kun käsialani on niin löyhää.
 
 
 
 
Olen kärsinyt flunssasta nyt lähes neljä viikkoa. Vihdoin oli pakko mennä lääkärille, kun kuume nousi ja yskä oli hurja. Jännä, että minulla on nykyään aina flunssan yhteydessä myös molemmat korvat tulehtuneet. Eikös korvatulehdus ole lasten tauti? Ja nyt oli oikeastaan tulehtunut koko turpavärkki ja keuhkot, joten antibiootti oli pakko aloittaa. Harmillisen pitkäkestoista jälkitauteineen tämä flunssa mikä nyt jyllää. Jos et vielä ole kokeillut flunssan aikana hyväksi havaittua taikajuomaa, kannattaa kokeilla. Parantaa oloa ja joskus, kun juomaa kiskoo kaksin käsin tarpeeksi aikaisessa vaiheessa, saattaa olla, että pöpöt lähtevät muille maille. Itse lisään tuohon taikajuomaan hunajaa ja myös sitruunaa, jos sitä on tarjolla. Yleensä liottelen inkiväärit vain mukissa kuumassa vedessä n. 10 minuuttia. Jotkut käyttävät juomassa myös valkosipulin kynsiä. Itse en yleensä käytä, mutta olen kokeillut ja yllätyksekseni ne eivät maistuneet juomassa ollenkaan. En sitten tiedä kanssatovereiden hajukärsimyksiä.
 
Pikku-Milo rakastaa lunta, tai lähinnä lelujen tai lumipallojen piilottamista hankeen. Viime talvi oli lumen suhteen nihkeä, saa nähdä millainen talvi meille nyt suodaan. Kävimme viime viikolla Milon kanssa harjoittelemassa lelun tinttausta hankeen vaahteranlehdillä. Toimi oikein hyvin ja koira etsi riemuissaan lehtien seasta palloaan. Mukavaa lokakuun loppupuolta, ja koittakaahan pysyä terveenä!
 
 
 
Vaikka kuinka yritän, en saa sen maagisuutta
kuvattua kuvausvälineilläni. Se on todella hieno!
 

 
 
 
 


lauantai 11. lokakuuta 2014

Huovutetut lapaset resorilla

Aiemmin kirjoittelinkin, että tuli huovutettua liian pienet lapaset. Nyt kuitenkin olen tehnyt tuotekehittelyä, ja olen onnistunut valmistamaan oikean kokoiset huovutetut lapaset resorilla. Lankana tässä on Novitan Joki, joka huopuu todella kauniisti. Ja koko siis naisen käteen sopiva. Joustinresorin avulla lapaset pysyvät paremmin kädessä, kuin ilman, ja mahtuvat myös paremmin takin hihan alle. Ja nytpä teidän ja itseni iloksi laitoin mittoja ylös.
 
Alussa luodaan puikoille 3,5 sopivalla pesunkestävällä villalangalla 40 silmukkaa, ja lennosta resorin (1o 1n) valmistuttua vaihdetaan Joki-lankaan ja numeron 6 puikkoihin.
 
Tein myös miesten koossa lapaset, niissä lisäsin kaksi senttiä peukalon ja itse lapasen pituuteen, aloitussilmukoita oli kaksi enemmän. Naisten lapasiin siis 40 aloitussilmukkaa ja miesten lapasiin 42.  Pesin valmiit lapaset 40 asteessa tunnin kestävällä pesuohjelmalla. Sisälle laitoin muovipussista leikatut palaset sekä peukaloon, että muuhun lapaseen. Ennen olen aina tunnollisesti ommellut muovin kiinni ompelulangalla, mutta nyt on kolmet onnistunut ilman ompeluakin. Ei onneksi huopuneet umpeen!
 

 
 
Sydämet on pistelty neulalla jälkikäteen.
Toivottavasti tästä ohjeesta on jollekulle muullekin iloa. Luonnossa on tällä hetkellä upeat värit, näistä varmasti lankavalmistajat ammentavat värisävyjä liukuvärjättyihin lankoihin.
 
 

torstai 2. lokakuuta 2014

Kämmekkäät

Neuloin Seiskaveikan jämistä nätit kämmekkäät. Tai rannekkaat, kynsikkäät, vaiko kenties puistokemistin hanskat, kuten eräs työkaverini asian ilmaisi. Oli miten oli, tuli nätit ja hyvin onnistuneesti erikokoiset, mutta eipä sitä käytössä huomaa. En muistanutkaan, että aina syksyisin meidän kotiin paistaa alkuillasta aurinko. No, kuulostaa varmaan oudolta ilolta mutta me asumme ns. siellä minne ei aurinko paista. Siksi tuo seinillä helmeilevä aurinko todella ilahduttaa mieltä!
 
Ohje on omasta päästä, palmikkoharjoituksia ajatellen.
 
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

perjantai 26. syyskuuta 2014

Fluormaniaa

Tässä alkaakin taas päivän lyhetessä huveta aika, jolloin saa vielä hyviä valokuvia näillä minun vermeilläni. Jouduin nyt valitettavasti kiireen vuoksi kuvata nämä sukat iltapimeällä kotona, ja siksi näiden pointti, eli värit, eivät pääse nyt lainkaan esille. Minulta tilattiin 41-koon neonkeltaiset tai neonvihreät sukat, ja aikani etsittyäni löysin viimein täydellisen silmien sarveiskalvot polttavan neonlangan. Tilasin Regian Fluormania -langan Käsityöpuoti Silmusta ja solmusta, ja paketti saapui raketin nopeudella mulle. (En tietenkään tilannut vain tuota neonlankaa, koska sehän olisi ollut vallan mahdotonta tälläiselle lankahamsterin esiasteelle.) Tuosta yhdestä kerästä riittänee vielä toisetkin lyhytvartiset sukat.
 
Tosiaan, tämä  Fluormania ei pääse tässä lähellekään omia
värisävyjään, joten kannattaa katsoa värit tuolta
nettikaupan puolelta, jos tämä neonlanka alkoi kiehtoa!
 
Muistinkin taas miten ihanalta tuntuu antamisen ilo. Paketoin sukat ihanaan pieneen pakettiin, lisäsin hoito-ohjeet pienelle lapulle ja virkkasin vielä heijastimen kaupan päällisiksi. Tämä minulle  lähes tuntematon sukantilaaja ilahtui silminnähden niin paljon, että se tuntui todella, todella hyvältä.
 
Heijastin on virkattu yhdistämällä
heijastinlangalla kaksi samankokoista
ympyrää. Pyörylä on silitettävää
heijastinkangasta.
 
 
 
Olenpa neulonut jo aikaa sitten myös tällaisen pienenpienen pehmeän setin kaverini tulevalle pienelle kansalaiselle. Ohje sukkiin on täältä, ja kokeilin tuota samaa helppoa pitsineulemallia myös peukalottomiin lapasiin. Olen tehnyt tuolla samaisella mallilla myös aikuisten sukat, mutta en ole ehtinyt niitä vielä kuvata. Tuo on nimittäin hyvin joustavaa pitsineuletta ja ajaa mielestäni joustinneuleen asiaa oikein hyvin, kannattaa kokeilla!
 
 

 

Muistakaahan, että luonnossa liikkuminen vähentää tutkitusti stressiä, kohentaa mielialaa sekä lisää tarkkaavaisuutta. Nyt syksyllä on ihana lähteä pitkälle kävelylle tai metsäretkelle. Voi vaan nauttia ja napsia puolukoita suuhunsa jos niitä sattuu löytämään. On tutkittu, että jo 10 minuutin oleilu luonnossa laskee verenpainetta. Siis metsään!
 
Taikametsä valmistautuu syksyyn.
 

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Huovutusyritelmiä

Vanha työkaverini tilasi minulta huovutetut lapaset, joissa on resori. Olenhan tehnyt sellaisia aikaisemminkin, ilman resoria, mutta jostain syystä nyt homma olikin haastavampaa. Ensimmäiset kokeilulapaset olivat huovutuspesun jälkeen hieman liian suuret, ja raidoitus levisi mielestäni vähän ikävästi. Sen olisi tosin voinut älykkäämpi neuloja hoksata jo etukäteen ja tehdä sittenkin yksiväriset. Mutta ne olikin vain kokeilua varten, ja pidän ne toki itselläni koska nämä huovutetut lapaset ovat aivan superlämpimät ja tuulenpitävät. Olen sitten talvella reteesti vaan jättikäsi.
 
Lankana näissä Nalle ja Sandnes Easy.
Toiset neuloin sitten hyväksi havaitusta Lima-langasta, ja kun nappasin ne pesukoneesta, koin hetkellisen järkytyksen. "Miten pienet köntit nämä oikein ovat!? No ei se mitään, näähän venyy kun venyttää." Ei muuten venynyt. Tein nämä tasan samalla ohjeella kuin nuo alussa mainitut turkoositkin. En aijo syyttää itseäni tästä, vaan syytän uutta tehokkaampaa superpesukonettamme, jolle noin muuten olen ollut erittäin kiitollinen. Eikä vähiten siitä, että se pysyy edellistä paremmin paikoillaan eikä tule esimerkiksi eteisen seinästä läpi.
 
Ennen ja jälkeen kuvat tulevat tässä. Uskomaton kutistuminen ja upea muodonmuutos! Vain 1h 22 minuutin treenillä. Vähän on erikokoisuutta, jonka sen kyllä sain venytettyä kuvien oton jälkeen pois.
 
 
 
Onneksi samaisen entisen työkaverini tytär saikin tästä lämpöiset tumput talveksi, niin ei joutanut hukkaan.
 
Lopuksi vielä kaksi onnenhetkeä. On vaan niin hyvä olla elämässä juuri nyt.
 
 
 
Niin, ja loppukevennys. Tässä kutakuinkin tämän kesän chilisaldo. Tuletteko sadonkorjuujuhliin? Minne säilön tämän kaiken? Olisiko kellään reseptejä?
 
 

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kiss me hard before you go...

Otsikko omistettu kesälle. Elokuu alkaa olla lopuillaan, hurjista helteistä siirryttiin nopeasti hurjiin sateisiin. Kirpakoita ja aurinkoisia syysaamuja odotellessa jatketaan. Elämässäni on mukava ja seesteinen vaihe meneillään, kaikki on hyvin ja mihinkään ei ole kiire. Eniten jännitystä aiheuttaa pian alkava kahden kuukauden mittainen  kuntokuuri, joka myös jatkunee siitä eteenpäin. Pääsin kohta valmistuvan personal trainerin koeuhriksi, ja odotan tulevaa innolla ja kauhulla. Onneksi peruskuntoni on jo kohdillaan, mutta mukavuusalueella on aina ihmisen helppo jumittaa..kohta mennään rajan yli! Jes!
 
Tässä kirjoituksen lopuksi vielä kooste joistain ihanimmista kesän hetkistä, ja lopuksi vielä yhdet villasukan ja tossun fuusiot.
 
Kreikan meri...meri Kreikan.
 
 
 

 
 
 
Mannapuuroa ja metsämansikkaa, juuri oikeenlaista kemiaa...
 
Häävieraana, kaverini on aikas taitava käsistään!
 
Naantalissa Hotelli Palo ja sen natisevat lankkulattiat!
 
 
 
Malli omasta päästä, lankana Janne.