tiistai 25. helmikuuta 2014

Päähän

Mietin kovasti aivonystyrät raksuttaen, mitä käsityötä voisi tehdä lastoitetulla kivuliaalla kätösellä. No bingo, ompelu onnistunee! Tuo heikoin taitolajini.. No, minä halusin ommella pipon. Samanlaisen pipon kuin Sanni tuossa taannoin arpoi, enkä pentele vieköön voittanut arvonnassa. On ollut hilkulla, etten ole ostanut Facebookin ommeltujen vaatteiden kirppikseltä toinen toistaan ihastuttavampia vuorillisia trikoopipoja, vaikka aikoja sitten jo päättelin, ettei sellaisen ompelu voi olla niin järjetöntä tähtitiedettä. Silti epäröin. Tilasin suhteellisen arvokasta  Paapii Designin kangasta maanantaiaamuna, ja koska jostain käsittämättömästä syystä paketti ei saapunut tunnissa kotiovelle, jouduin tekemään radikaalin ratkaisun ja tuhosin kaksi trikoopaitaani. Tuosta noin vain, eikä tuntunut missään. Sen sijaan se oli selvää säästöä, koska ajattelin, että ryssin tämänkin ompelun roskiskuntoon alta aikayksikön. Ei siihen viitsi tuhlata uutta kangasta. Mutta no, harjoituskappale onnistui erittäin hyvin, ja uskallan nyt toteuttaa pipon ja kenties äitini avustuksella vähän muutakin tuosta ihkusta Linnunrata-kankaasta.
 
Huomioitavaa vielä Paapiista, tilaus olisi ollut jo tänään eli 24 tunnin päästä tilauksesta täällä Vantaalla, jos olisin siis älynnyt seurata lähetystunnusta ja hakea paketin postista kotiin. Todella nopeaa palvelua!
 
Täällä on siis erittäin mahtava, selkeä, kuvallinen lörppäpipon ohje, josta tämäkin uuvelo sai kursittua pipan kasaan ilman ärräpäitä. Kuvaaja tosin mainitsi kannustavasti, että näytän Viipurin kylämummolta tuo päässäni. Aivan sama, mitä vikaa Viipurin kylämummossa? Mä niin tykkään tuosta retrokuosista!
 
Lisäksi päättelin nyt kevätulkoiluun suunnittelemani puuvillaisen pannan, josta tuli kyllä kaunis, mutta mun kupolilla se näyttää aivan naurettavalta. Siksi ehkä päättelyt jääneet tekemättä taannoin. Vaan kun minä lähden lenkille, mulle on aivan sama miltä näytän. Mainittakoon kuitenkin, että kun tässä yksi päivä olin kävellyt jo muutaman metrin, ihmettelin, miksi reisiini käy tuuli niin kovasti. Kävin sitten laittamassa ne ulkohousut kalsareiden päälle. Joku raja.
Ihanaa keväänodotusta kaikille! Ainakin täällä oli iltapäivällä niin kaunis auringonpaiste, että se lämmitti sydämessä saakka.

torstai 20. helmikuuta 2014

Mie romahan

Onnistuin eilen liukastumaan töihin mennessäni niin pahasti, että tässä sitä yhdellä kädellä, onneksi sentään sillä motorisesti taidokkaammalla, kirjoitellaan. Tämä tarkoittaa siten myös sitä, että tämä blogi hiljennee toviksi, koska ei ne neuleet vaan yksikätisenä onnistu. Tässä sitä vasta huomaa, kuinka tärkeät ne kaksi kätöstä ovat. Halusin juoda limpparia, ja joinkin, mutta jalkojen välissä pullon avaus aiheuttaa siivousprojektin. Huoh, eipä tästä kurjuudesta sen enempää, koittakaa te muut pysyä pystyssä paremmin kuin minä. Tarjoan teille kuitenkin lapsen superpinkit tilaussukat jälleen kerran kera palmikkoharjoittelun. Ja minä kun juuri olin siirtymässä askeleen eteenpäin, nimittäin olin aloittanutkin jo sydänpalmikkolapaset. Pyh. Odottakoot.
 
 

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Keskiviikkoa

 
Harjoittelin taas palmikoiden tekoa. Lankana on 100% villalanka, joka vyyhdissään tuntui todella todella pehmoiselta. (Heaven's hand Wool Classic) Minä en ole koskaan pystynyt, enkä pysty, käyttämään villaa sisältäviä vaatteita muuten kuin käsissä ja jaloissa. En edes vauvalankoja tai  villaa sisältävää paitaa  aluspaidankaan päällä.  Kamalinta olisi kaulalla jokin villa-ahdistus.  Kuitenkin jostain syystä kuvittelin, että tämä menisi pipona. Juu ei. Otsa oli aivan punainen käytön jälkeen. Jospa äitini haluaisi tämän, nätti se nimittäin on.
 
En muista olenko jo maininnut, että tuossa kesällä vihdoin toteutin yhden ajatuksen tasolla olevan projektin, ja hain Pikku-Milon kanssa metsästä kivan sileän ja kuorestaan kuoriutuneen oksankarahkan kotiin. Milolla tosin oli erittäin haastava tehtävä pitää hampaansa erosta karahkasta sekä kotimatkalla, että kotosalla. Olisihan se tarkoin valittu oksa nimittäin ollut mukava  sisätiloissa pureskella päreiksi. Hartaasti en saanut mitään aikaiseksi kuivasin sitä ja lopulta maalasin sen akryylimaalilla lilaksi. Jouluksi ripustin siihen joulupalloja ja nyt ajattelin, että ompelen siihen jotakin ihanan värikkäitä koristeita. No, koristeet näyttävät ihan urpoilta ja eksyneiltä tuossa oksassa tällä hetkellä, mutta katsotaan josko keksisin jotain ja voisin laittaa kuvan itse oksastakin blogiin. Mutta tässä nämä mahtavat koristukset: Tilda-lintuja ja ihan vaan maatuskoja kankaan kuvioista leikattuna ja täytettynä. Maatuskan muoto ei nyt sitten kuitenkaan miellytä silmää, vaikka kankaalla näyttää ihan näteiltä.
 
 
Ja voi kyllä, on taas tyypillinen Viuhdin Vauhdissa -kuva laadultaan. Piti tietysti hoitaa kuvaaminen keskellä yötä, jotta saa nuo nythetiäkkiä oksalleen. Ja kun valo ei riitä, voi pitää taskulamppua suussa antamassa "luonnollista" valaistusta kuvaan.
 
Ps. Olen tyrmistynyt, kun Suomen kielen lautakunta on ilmoittanut tänään, että nykyään on oikein kirjoittaa ja sanoa esimerkiksi "alkaa tekemään". Itsehän en ymmärrä esimerkiksi pilkkusäännöistä juuri mitään, mutta tuo on asia johon olen välillä kiinnittänyt huomiota blogia kirjoittaessani. Tai ainakin olen yrittänyt, koska kirjoitan lähes poikkeuksetta väärin tuon sanamuodon. Ja nyt ne sitten kehtaavat päättää, että tuo kaikki keskittyminen on ollut turhaa. En aijo siis oikolukea tätä tekstiäni tämän mielipahan takia. Kyllä oli Arvi Lindkin niin mielensä pahoittanut.