perjantai 28. huhtikuuta 2017

Palmikkopipo mummille..eiku...

Olen tovin jemmaillut ihanaa Dropsin  Baby alpaca silk -lankaa: 70% alpakkaa ja 30% silkkiä, mielettömän pehmeää ja lämmintä lankaa siis. Päätin, että teen pipon lahjaksi äidilleni. Tässäpä tämä:

Hymynaama siksi, koska en täällä blogissa halua laittaa
lapsestani tunnistettavia kuvia esille. Mutta pipo näkyy melkein
kokonaan. :D

Mitä tapahtui? Löysin kivan palmikkopipon ohjeen täältä. Kävi jossain kohtaa muutaman palmikkokerroksen jälkeen ilmi, että kaksinkertainen silkkialpakkalanka ei vastaa 7 veljestä lankaa. En halunnut purkaa, koska olen äärimmäisen hidas tekemään palmikkoja. Päätin, että vauvalle sitten. Tein pipon valmiiksi vauvan nukkuessa, joten en voinut sovittaa..päättelin langat tiukasti...ja aamulla se oli vauvallekin liian pieni, taikka lyhyt oikeastaan. Nyt oli pakko purkaa, koska en halunnut, että kovalla työllä, ne äärimmäisen hitaasti väännetyt palmikot eivät jäisi ollenkaan meidän perheeseemme! Sain pipon taas vauvan nukkuessa valmiiksi, joten sovitus ei onnistunut edelleenkään. Vaan näytti jo paremmalta, ja älysin vertailla pojalle sopivaan trikoopipoon neulettani. Aloitin tupsujen teon. Ensimmäinen tupsu on tässä:
Mitä tapahtui? Se räjähti. Kylläpä harmitti. Taas.

Lopulta sain kaksi onnistunutta tupsua tehtyä ja pipon valmiiksi. Tänään puin sen pojalle ulos, ja kyllähän se edelleen liian lyhyt on. Mutta jos nyt edes pari käyttökertaa saisi, sen verran töitä sen eteen tein. Ja kasvatin kärsivällisyyttäni. Ja sori äiti, jäät ilman pipoa, toistaiseksi. Lankaa on kuitenkin vielä lisää, joten jospa pikku hengenvedon (ja tarkempien laskelmien) jälkeen laitan puikoille aikuistenkin pipon.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Sydänsukat

Telkkaria katsellessa olen neulonut söpöt sydänsukat. Alun perin piti tehdä enemmänkin tuota sydänkuviota tuohon sukkaan, mutta ei tuo nyt onnistunutkaan niin hyvin, joten loput sukasta onkin vedelty helpoimman kautta. Haaveena kuitenkin on, että tekisin onnistuneemmat, kokonaan kirjoneuletta olevat sukat. Jospa tällä kertaa keskittyisin suunnitteluun, enkä vaan alkaisi soheltamaan. Punasävyiset langat ovat Nallea, valkoinen jotain mysteerilankaa. Se oli ohuempaa, ja siksi tuo taisi vähän epäonnistua tuo kuvio.

"Höy, bla bla bla? Hopla? MA MA MA MA"
Eli: Äiti mitä sä teet? Otatko syliin? OTA SYLIIN!

Äitini on neulonut sievoisen sukkamäärän tänä vuonna syntyville vauvoille. Tällainen keräys on järjestetty 100-vuotiaan Suomen kunniaksi, tarkoituksena siis, että jokainen juhlavuonna syntynyt vaavi saa Suomi-sukat lahjaksi. Aivan ihania!


Muutoin kuulumisiamme:
-lapsemme on päässyt keinumisen makuun ja rakastaa sitä
-kivien syönti eteisen matolta on edennyt hiekan maistamiseen puistossa tyylillä naama maahan, kieli ulos
-lapsemme ei osaa edelleenkään osaa nukkua ja luulen ryhtini huonontuneen silmäpussien
painon takia
-odotan kovasti kevään etenemistä ja kesää, ihanaa olla kesä kotona pojan kanssa. Olisipa hyvät säät!

Mukavaa pääsiäisen aikaa blogin lukijoille!




 

lauantai 25. helmikuuta 2017

Vauvan rapinalelu


Joskus jo raskaana ollessa kävi mielessä, että vauvalle olisi aika helppo ommella erilaisia leluja. Jonkunlainen ommeltu rapinalelu oli tarkoitus tehdä viime kesänä, ostin sitä varten kinkunpaistopussejakin. Olin siis lukenut jostain, että paistopussit käyvät hyvin rapinoimaan leluja. Joulukinkku pääsi pussiin puoli vuotta ostoksen jälkeen ja vasta nyt sain ompelukoneen kaivettua esiin ja surautettua pari lelua. Tietenkin tuo rapinaleluikä on jo lapsellamme ohi...mutta sitten tuumin, että jokaisesta lelusta, josta vaan on mahdollista löytää pesulappu, vauva sen löytää ja se on se suurin hupi. Näimpä ajattelin, että ehkäpä nämä nauhat kuitenkin houkuttelevat leikkimään. Ja kyllä vaan, yhtä kauan tämä lelu kiinnosti kuin kaikki muutkin lelut, arviolta 1-2 minuuttia. Ei huono! Ompelin samantien kaksi, jos vaikka jollekulle syntyy vauva.




Mutta joo, kun niitä nauhoja on paljon, se ei taida olla niin jännittävää kuin se yksi maaginen pesulappu...

torstai 9. helmikuuta 2017

Lumiukkoja ja ulkoavaruuden asukkaita

Nämä lapaset lähtivät tänään postin mukana lämmittämään eräiden ihanien pikkumiesten kätösiä. Lankoina käytin pieniä jämisnöttösiä. Muistin myös kuinka työlästä tuo pienten kuvioiden virkkaaminen onkaan. Lopputulos oli kuitenkin kaiken näpräämisen ja mininappien ompelemisen väärti. Olen tyytyväinen, toivottavasti myös pojat!


 
Ehdimpäs ennen kesää!

lauantai 28. tammikuuta 2017

Vuoden ekat sukat

Puikoilta tupsahti "jo" tammikuun puolenvälin tienoilta sukat, joiden piti kylläkin valmistua jouluksi. Hups. Turkasen ohutta lankaa minun makuuni nääs! Tässä Alizen superwashissa puikkosuositus oli jännittävän laaja: 2-4. Valitsin puikot koossa 3,5 toiveenani saada sukat joskus edes valmiiksi. Toimi ihan hyvin tosiaan paksummillakin puikoilla, mutta toki tiiviimpi (ja vielä hitaampi) lopputulos olisi tullut kakkosilla. Lanka oli uutta minulle, ja sitä oli kuitenkin miellyttävä ohuudesta huolimatta neuloa. Kuviotkin kohdistui suht kivasti, en alkanut nipottaa ja katkoa lankaa jos ei ihan millilleen olleet.


Tällä hetkellä puikoilla on kaverin pojille lapaset. Pitäisi laittaa vauhtia niihinkin, koska tuskin kesällä enää niitä tarvitsevat..

Olen tässä viimeaikoina miettinyt, että missä välissä perheelliset käsityöblogien pitäjät neulovat, ompelevat ja kuvaavat töitään? Joillain useampikin pikkuvekara kotona. Yöllä? Toisella kädellä, samalla kun vaihtaa vaippaa tai syöttää vauvaa? Meikäläisen univelkaisilla tahma-aivoilla neulotaan juuri ja juuri sileää neuletta iltaisin, yhtään vaativampaan ei riitä paukut. :D