perjantai 4. toukokuuta 2018

Oma tupa, oma lupa!

Heissan!

Viime ajat ovat menneet pääsiäisenä tapahtuneen muuton jälkeen uutta, omaa kotia laittaessa ja töissä käydessä. Niin ja tietenkin sairastellessa vuoron perään. Olemme sopeutuneet uuteen asuinympäristöön erinomaisesti, ja tämä asunto on tuntunut kodilta alusta alkaen. Ihanaa, että muutto osui kevääseen. Meillä on massiivisia puutarha- ja pihasuunnitelmia, saa nähdä kuinka moni toteutuu ja ylipäätään onnistuu. Luin juuri, että uuden pihamaan omistajan tulisi pysyä housuissaan ensimmäisen vuoden ajan, jotta näkee millaisia kasvuympäristö ja maaperä ovat. Vasta seuraavana keväänä tulisi tehdä muutoksia. Plaah, tylsää. Sitä paitsi luin tuon ohjeen liian myöhään. ;)


Pieni puutarhuri on auttanut enemmän kuin
riittävästi pihahommissa. Vaan onhan se
ihanaa, lapsi nauttii kun saa osallistua. Olemme
ostaneet pojalle omat puutarhanhoitovälineet
pikku kottikärryistä lähtien ja viimeisempänä mummi
antoi pienen haravan lahjaksi. Kyllä me niin koko perhe
viihdytään omalla pihamaalla!

 
Ompelin pojan vanhan paikkakunnan päiväkodin hoitajalle lahjaksi iki-ihanasta Story of Roo:n kankaasta baggy-malliset pöksyt. Kaavat nappasin jostakin Ottobre:n lehdestä. Hoitaja saa siis vauvan kesällä. Hän ilahtui kovasti pöksyistä. Ja, tosiaan poikamme aloitus uudessa päiväkodissa on sujunut erinomaisesti! Turhaan stressasin. Ylipäätään koko muutto on sujunut parhaiten tuolla meidän sissillä taaperolla. Niin ne lapset ovat joustavia, pakko yhtyä tähän. Itsellä kun meinasi monta kertaa iskeä stressi ja hepulit. ("meinasi..")
 
 
Pöksyjen lisäksi on valmistunut uudesta lempparilangastani ohuet lapaset pojalle syksyä odottelemaan. Dropsin silkki-alpakkalanka on tosi lämmintä, ja omissa lapasissani se on osoittautunut odotuksia kestävämmäksi pehmeydestään huolimatta. Ei siis ole menneet nuo taannoin neulomani lapaset miksikään, vaikka olen rymynnyt puistossakin niillä.
 


 
Enpä ole oikein saanut koskaan tärähtämättömiä sovituskuvia lapselle tehdyistä vaatteista, mutta nyt hyödynsin taaperon halun pukeutua kaikkeen mahdolliseen. Silmät loistaen puki uudet käsineet käteensä. Hyvin onnistui silti leikit Jaken merirosvolaivalla. Samassa kuvassa näkyy myös minun ompelemani housut. (Huom. pukeminen oikeassa tilanteessa ei todellakaan suju silmät loistaen. Vain sisätiloissa, vapaaehtoisesti.)
 
Taitaapi olla muuten elämäni ensimmäinen kerta, kun pidän yhtenäisesti neljä viikkoa lomaa kesällä. Eipä vielä juhlita, kun lomia ei ole virallisesti vahvistettu, mutta hyvältä tilanne näyttää.
 
 


sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Pipo Aavasta

Neuloin Novitan Aava-langasta pehmoisen pipon äidilleni lahjaksi. Pipo halusi selkeästi tupsun, vaan sen hankkiminen ei ollutkaan niin yksinkertaista. Yksittäisen tupsun tilaaminen ei olisi postikulujen takia ollut oikein nettikaupoista järkevää ja en löytänyt kaupoista sopivaa tupsua. Lopulta äitini itse löysi H&m:n tarjonnasta avaimenperän tupsulla. Ja siinäpä se tupsu nyt on! Piposta tuli kyllä tosi kivannäköinen, eikä mallineulekaan ollut vaikea. Mallineuleen löysin Niina Laitisen joulukalenterisukkien varresta, ja se on siis samalla joustavaa resoria. Ohje löytyy ilmaiseksi Taimitarha- Facebook-sivulta.

 
Minä ostin myös Niina Laitisen Villasukkien vuosi -kirjan, ja odotan kyllä innolla, että pääsen aloittamaan jotakin noista ihanista ohjeista. Kirjaa on kehuttu todella paljon selkeiden ja kauniiden ohjeidensa vuoksi. Minun on aina ollut helpompi neuloa kaavioiden kuin tekstin mukaan, ja tässä kirjassa on selkeät kaaviot tarpeeksi isolla präntättynä.

 
Lopuksi vielä pikaisesti neulomani saapassukat pojalleni. Regian itsestään kuvioituvasta langasta tuli aika hauskat (ja tarpeeseen sopivan ohuet!) pikkusukat pikkumiehelle. Nämä menivät heti käyttöön tiettyjen kenkien kanssa, joten höyrytys jäi välistä.

 
Kuviointi voi olla aika erilainen isommissa sukissa. Lankaa jäi, joten voisinkin tehdä itselleni samistelusukat. Kirpakkaa helmikuuta! Ihanaa, kun etelässäkin on tänä talvena tavattu muutakin kuin sohjoa tai vettä.

torstai 11. tammikuuta 2018

2018!

Mainiota uutta vuotta! Meillä puhaltaa muutoksen tuulet, kun muutto toiseen kaupunkiin näyttää nyt melkoisen varmalta. Olen asunut Vantaalla 27 vuotta eli suuren osan elämästäni. Vantaa on kyllä rakas. Toisaalta kaipuu väljemmille vesille on ollut läsnä jo useamman vuoden. Etenkin kevät- ja kesäaikaan korostuu tuo halu muuttaa, kun käy vierailulla kesää kohden eloon heräävissä ihanissa pikkukylissä ja -kaupungeissa. Talvi voi sen sijaan olla skutsissa pitkä. Vai voiko? Eiköhän tässä ruuhkavuodet vilahda sekunnissa ohi, paikasta riippumatta. En ehdi enää mitään muuta kuin käydä töissä, hoitaa lasta, käydä kaupassa (välillä) ja tehdä ruokaa. Ai niin ja siivota. Niin paljon mä oon turhaan siivonnut. Uusi asunto kuitenkin ehkä hieman helpottaa tätä lelumeren hallintaa, kun poika saa leluilleen oman huoneen.

Nämä lapaset sain valmiiksi päivää ennen joulua. Tein nämä kaverilleni siis joululahjaksi tottakai viime tipassa. Tuli kuitenkin aika kivat. Kokeilin uutta resorimallia, jonka ohjeen löysin täältä: Näin neulot kierrejoustinta. Virkkasin heijastinlankaa koristeen ympärille, ja jälkimmäisessä kuvassa näkyy, että kai siitä jotakin hyötyä on vaikka ei oikeaa heijastinta korvaakaan.



Toivottavasti nämä iloisen pinkit lapaset olivat mieluiset kaverilleni.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Joulu tulla jollottaa!

Hiljaiseksi on käynyt Viuhtin blogi. Ajanpuutteen lisäksi en jostain syystä meinaa millään saada siirrettyä kännykän kuvia tietokoneelle, ja tämä ei edes johdu kiireestä. En ole varma onko vika puhelimessa vai johdossa. Nyt tämä päivitys tulee puhelimella tehtynä. Saa nähdä onnistuuko!

Meidän poika on huomenna jo 1,5-vuotias iloinen hymypoika! Syksy on mennyt hujauksessa ja arki on kiireistä. Onneksi minulla on muutama päivä lomaa joulun jälkeen.

Nämä sukat menevät pukinkonttiin. Ohje on Novitan sukkalehdestä muokattu ja lankana seiskaveikka. Toisesta sukasta tuli suurempi kuin toisesta,  pitää purkaa tai kestää tilanne. Luulen että valitsen jälkimmäisen.


Rauhallista joulua!

tiistai 14. marraskuuta 2017

Silkki-alpakkalapaset

Opettelin jotain uutta, nimittäin intialaisen peukalokiilan. Kylläpä olikin helppo tehdä, ja mikä parasta: lapanen istuu käteen kuin hansikas. Vai miten se meni? Neuloin lapaset Dropsin silkki-alpakkalangasta, ja ovat kyllä ihanan lämpimät vaikka ovatkin ohuehkot. Ajatuksenani onkin että nuo mahtuvat kinttaiden alle pakkasilla, mikäli sellaisia tänne eteläiseen Suomeen saapuu. Neuloin kaksinkertaisesta langasta nuo, jotta saisin ne edes tämän vuoden puolella valmihiksi. Lapselle neuloin myöskin vastaavat, mutta en vaan löydä niitä mistään. Varmasti löytyvät sitten, kun ne ovat jo liian pienet. Intialainen peukalokiila on muuten kuulemma todella bueno ja helpottava tekijä taaperon lapasissa. Tuo pienen peukalon paikoilleen asettaminen kun on ylipäätään äidille hikikarpaloita muodostava, teräksisiä hermoja vaativa suoritus. Käytännössä voin informoida toimivuudesta sitten, jos nuo kadonneet pikkulapaset joskus löytyvät.


Mukavaa marraskuuta, jouluahan tässä jo alkaa pikkuhiljaa oottelemaan. :)