Vauvan tilkkupeitto

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Tässä heti vuoden alkuun on ystävilleni syntynyt vauvoja, ja tapani mukaan olen heille ommellut kevyellä vanulla topatut tilkkupeitot. Valitettavasti toisesta en muistanut napata kuvaa. Näiden ompelu on mukavaa ja saajat ovat aina ilahtuneet. 

 Opettelin myös uutta neulontatekniikkaa, jota on näiden sukkien varressa. Sukat menivät joululahjaksi lämmittämään isoveljeni varpaita. 

Olemme saaneet paljon ja vähän päälle lunta tänne eteläisempäänkin Suomeen. Lumitöistä ja auto-ongelmista huolimatta lumi on tuonut paljon vaihtelua tekemiseen ja oleskeluun ulkona. Tuntuu, että aika kuluu hirveän nopeasti ja pian on jo kevät. Sitä odotellessa! 

Leggins-iloa

Viime kesänä ompelin ekaa kertaa itelleni legginsit. Nyt uskalsin tuon harjoituskerran jälkeen muokata hieman kaavaa ja uhrata paremman kankaankin pöksyihin. Kaava on Ehtalta tilattu. Nämä onnistuivat erinomaisesti. Nyt en muista, oliko tuo ihana trikookin Ehtalta. Napakkaa trikoota kuitenkin ja kuvio on niin minun mieleeni, mutta aikalailla on tuo musta jo saanut pesuhaitua pienestäkin käytöstä ja pesusta osakseen. Silti: nämä ovat ihanat. Vyötäröllä on muutaman sentin levyinen kuminauha, niin on makkaroillekin mukava malli.

Kyllä näillä kelpaa odotella kesää ja korentoja saapuvaksi!

Lokakuu 2018

Lämpimän kesän jälkeen on ollut yllättävän helppoa ja mieluista kohdata syksy. Perheemme arki rullailee tarkoin aikataulutetusti ja nyt paritalon omistajina on ehtinyt puolessa vuodessa tottumaan siihen, että rästissä tai haaveissa on päivittäin keskimäärin 342 asiaa. Ja se ei haittaa.

Viime aikoina olen ommellut jonkun verran. Pojalle valmistui kahdet housut ja ompelin ensimmäistä kertaa itselleni legginsit.

Nämä onnistuivat hirmuisen hyvin, koska kaava oli helppo ja ohjeet selkeät. (kaava tilattu Ehtalta) Kangas taas on Ommellisen Lace pathia mitä olen marinoinut kangaskaapissa ties kuinka kauan. Aijon varmasti ommella lisää legginsejä itselleni, niin simppeliä se oli!

Lapsen housujen Pupu Tupuna -kangas on Metsolan ja pilkkukangas Story of Roon. Kaavat jälleen piirusteltu valmisvaatteista.

...ja sen kyllä huomaa ;D

Loppuun vielä ihania kesän muistoja.

Liljat kukoistivat mökillä.

Oman kukkapenkin kirjokierrot. Yksi kukka kukki vain
yhden päivän ajan.

Nämä hanhikin kukat olivat niin herkkiä,
että oli pakko laittaa niitä muutama prässiin.

Chiliä tuli taas paljon tänä vuonna,
näitä olen jaellut pitkin kyliä kun ovat jälleen niin tulisia,
ettei kaikkia pysty mitenkään käyttämään!

Ensi kesälle on paljon suunnitelmia pihan suhteen. Saapa nähdä kuinka moni niistä toteutuu! Kukkasipuleita pitäisi tänään iskeä maahan, jotta keväällä voi yllättyä iloisesti!

Kuulumisia uudesta kodista

Kirsikkatomaatit kypsymässä.

Kivipuutarhan alkeita.

Kesäkurpitsan jättimäinen kukka odottelee pölyttäjiään!

Olemme viihtyneet uudella asuinalueellamme erittäin hyvin! Loppukevät ja kesän alkupuoli ovat kuluneet puutarhaa laittaessa ja töitä tehden. Nyt koitti kesäloma, ja oli aikaa myös hieman ommella ja neuloinpa kaverin muksulle synttärilahjan kylkeen syksyksi sukatkin. Lanka on erittäin kulutusta kestäväksi havaittua Hjertegarnin Strompegarnia. En kohdistanut valmiiksi raidoitettua lankaa, näistä tuli silti vallan hauskan näköiset.

Shortsikangas tilattu Majapuulta, resori Noshin.

 

Polven peittävät shortsit ovat taaperolle hyvä valinta, jotta iho ei olisi rikki ihan joka muksahduksella. Nämä shortsit on tehty valmiiden shortsien mallin mukaan, ja pituus on juuri passeli. Tämä oli koeversio, ja kauneusvirheitä riittää. Piti tehdä lisääkin, mutta totta kai kun lomani alkoi, niin shortsikelit päättyivät oikeastaan siihen.

Poikamme 2-vuotisjuhlaa on vietetty. Tällä hetkellä hänen lempparijuttujaan ovat kaikki kulkupelit, kokkailuleikit, puutarhatyöt, (Kumma juttu! Ei ole juuri muuta nähnytkään pariin kuukauteen..) Pipsa possu ja Pingu. Pingu on ollut tärkeä jo kauan, ja tässä esittelenkin päiväkodista lomalle (sekä pesuun) tulleen unikaverin, virkatun Pingun. Pingu on anoppini taitavasti tekemä, ja tästä on tullut todella tärkeä tuki ja turva päiväkotipäivään. Kotona on sitten myös oma Pingu, tottakai. En halunnut lähteä roudaamaan (lue:unohtelemaan) eestaas unikaveria kodin ja päiväkodin välillä.

Mukavaa kesää!

 

Oma tupa, oma lupa!

Heissan!

Viime ajat ovat menneet pääsiäisenä tapahtuneen muuton jälkeen uutta, omaa kotia laittaessa ja töissä käydessä. Niin ja tietenkin sairastellessa vuoron perään. Olemme sopeutuneet uuteen asuinympäristöön erinomaisesti, ja tämä asunto on tuntunut kodilta alusta alkaen. Ihanaa, että muutto osui kevääseen. Meillä on massiivisia puutarha- ja pihasuunnitelmia, saa nähdä kuinka moni toteutuu ja ylipäätään onnistuu. Luin juuri, että uuden pihamaan omistajan tulisi pysyä housuissaan ensimmäisen vuoden ajan, jotta näkee millaisia kasvuympäristö ja maaperä ovat. Vasta seuraavana keväänä tulisi tehdä muutoksia. Plaah, tylsää. Sitä paitsi luin tuon ohjeen liian myöhään. ;)

Pieni puutarhuri on auttanut enemmän kuin
riittävästi pihahommissa. Vaan onhan se
ihanaa, lapsi nauttii kun saa osallistua. Olemme
ostaneet pojalle omat puutarhanhoitovälineet
pikku kottikärryistä lähtien ja viimeisempänä mummi
antoi pienen haravan lahjaksi. Kyllä me niin koko perhe
viihdytään omalla pihamaalla!


 

Ompelin pojan vanhan paikkakunnan päiväkodin hoitajalle lahjaksi iki-ihanasta Story of Roo:n kankaasta baggy-malliset pöksyt. Kaavat nappasin jostakin Ottobre:n lehdestä. Hoitaja saa siis vauvan kesällä. Hän ilahtui kovasti pöksyistä. Ja, tosiaan poikamme aloitus uudessa päiväkodissa on sujunut erinomaisesti! Turhaan stressasin. Ylipäätään koko muutto on sujunut parhaiten tuolla meidän sissillä taaperolla. Niin ne lapset ovat joustavia, pakko yhtyä tähän. Itsellä kun meinasi monta kertaa iskeä stressi ja hepulit. ("meinasi..")

 

 

Pöksyjen lisäksi on valmistunut uudesta lempparilangastani ohuet lapaset pojalle syksyä odottelemaan. Dropsin silkki-alpakkalanka on tosi lämmintä, ja omissa lapasissani se on osoittautunut odotuksia kestävämmäksi pehmeydestään huolimatta. Ei siis ole menneet nuo taannoin neulomani lapaset miksikään, vaikka olen rymynnyt puistossakin niillä.

 

 

Enpä ole oikein saanut koskaan tärähtämättömiä sovituskuvia lapselle tehdyistä vaatteista, mutta nyt hyödynsin taaperon halun pukeutua kaikkeen mahdolliseen. Silmät loistaen puki uudet käsineet käteensä. Hyvin onnistui silti leikit Jaken merirosvolaivalla. Samassa kuvassa näkyy myös minun ompelemani housut. (Huom. pukeminen oikeassa tilanteessa ei todellakaan suju silmät loistaen. Vain sisätiloissa, vapaaehtoisesti.)

 

Taitaapi olla muuten elämäni ensimmäinen kerta, kun pidän yhtenäisesti neljä viikkoa lomaa kesällä. Eipä vielä juhlita, kun lomia ei ole virallisesti vahvistettu, mutta hyvältä tilanne näyttää.

 

 



Pikkusukkia

Neuloin kolmet pienet sukat pojalleni kumpparikautta odottelemaan. Keskimmäisistä tuli vahingossa niin pienet, että ne menivätkin jo lahjaksi kaverin vauvalle.

Lisäksi ompelukone on surrannut lisää housuja samalla kaavalla kuin aikaisemminkin. Aivan ihania nämäkin kankaat. Olen nyt harjoittelemassa myös t-paidan ompelua, ensimmäinen tekele sisälsi kaikki virheet mitä tehdä voi, mutta tuo seuraava tulossa oleva toivottavasti sisältää ainakin eri virheet kuin ensimmäinen. Kuvaa ensimmäisestä ei julkaista, toisen osalta tilanne vielä kesken.

 

 

Nyt olen palannut takaisin työelämään, ja fiilikset ovat innostuneet työn osalta, lapsen päivähoidon aloituksen osalta vielä säälittää reppanalle koitunut jättimäinen muutos. Toivottavasti arkemme alkaa rullaamaan mukavasti.

Värikästä syksyä kaikille!
 

Juhannuspöksyt

 

 

 

Vielä yhdet samanlaiset lapsen pöksyt valmistuivat Vimman lettikankaasta. Sain kyllä Vimmaöverit keväällä lapsimessuilla, kun tuntui, ettei siellä muuta kansaa nähnytkään. Kangas kuitenkin tuli ennakkotilattua ennen messuja, (eli minäkin kuulun fanittajiin, kivaahan tämä kangas on!) ja tosi ihanat näistä housuista tulikin. Mielenkiintoista seurata, miten kauan tämä lettivillitys kestää lasten muodissa. Äidit tappelevat Facebookin kirppiksillä näistä kankaista, ja joissain kirppiksillä näiden myynti on kokonaan kielletty riitojen seurauksena. En ole aikaisemmin ollut tietenkään lasten muodista niin kiinnostunut, joten minulle on tullut yllätyksenä monien fanaattisuus tiettyjä lastenvaatemerkkejä kohtaan. Porukka on nimittäin valmiita maksamaan lähes uuden tuotteen hinnan haalistuneesta, reikäisestä, tahraisesta ja koinsyömästä sekä ullakolta haisevasta hupparista, vain koska se on sitä tiettyä merkkiä. Huh!

Nyt ollaan siis muodin aallonharjalla!

Ihanaa keskikesän juhlaa! Vielä ehtii toivottaa.

Ompeluhommia

Toukokuu jäi näemmä vaille blogikirjoituksia, vaikkakin ompelukone on surissut täällä tasaiseen tahtiin. Olen opetellut uutta, nimittäin resorin ompelua helppoihin housuihin. Niin hyvin onnistui nämä pöksyt omalle pojalle, että uskalsin tehdä parit myös kaverin muksulle. Kaavat piirsin lapsen yksistä kivoista (ja helpoista) housuista. Resoreita käyttämällä saa kivasti käyttöikää lisää pöksyille.

 

Myös parit söpöt pipot on tullut ommeltua, pari lapselle ja yksi lahjaksi aikuiselle.

Tämä pipo on käsityöihmisen unelmakankaasta tehty.
Tein itsellenikin tällaisen. <3
 

Kesäkuu on saapunut, ja samalla lähestyy lapsemme 1-vuotisjuhla! Viime vuonna tähän aikaan olin tuskainen ja malttamaton. Lopussa on kaunis runo, joka osui tänään silmiini. Tähän runoon lisättäköön kuitenkin, että kovasti on äitiä väsyttänyt, uuvuttanut ja vaikka vuosi tavallaan on kulunut nopeasti, on myös eletty pitkiä minuutteja varsinkin viime vuoden puolella. Järjetön, kohta vuoden kestänyt univaje vie toimintakyvyn, se on itsestään selvää. Vaan onneksi kokoajan pikkuhiljaa, pienin askelin helpottuu. Meitä ei päästetty helpolla eikä edes melko helpolla vauvavuoden suhteen, mutta olen onnellinen, että juuri tämä lapsi syntyi meille meidän perheeseen. Me olemme iskän kanssa jaksaneet, kantaneet toisiamme yli vaikeiden hetkien, pitäneet lasta loputtomasti sylissä. Kaikki muu elämä on jäänyt, mutta se on sen arvoista. Lapsen ensimmäinen vuosi määrittelee paljon hänen loppuelämästään. Paremmin emme olisi voineet poikaamme hoitaa. <3 (Ja muutama kyynel perään. Rakkaus omaa lasta kohtaan on joka päivä niin ällistyttävän voimakasta.)

 

On satumaisen kummallista
miten nopeaan kuluu aika.
Ohitsemme lensi lokkien lailla
ensimmäisen vuoden taika.…

 

Kun alkoi maailman tarina
taas alusta uudestaan.
Sitä vierestä seuranneille
vuosi hetkeltä tuntui vaan.

 

Se hetki oli laulua täynnä.
Tunnetta haurasta, syvää. Pieniä suruja, riemua suurta,
kaikkea kaunista ja hyvää.

 

 

 

Vauvan rapinalelu

Joskus jo raskaana ollessa kävi mielessä, että vauvalle olisi aika helppo ommella erilaisia leluja. Jonkunlainen ommeltu rapinalelu oli tarkoitus tehdä viime kesänä, ostin sitä varten kinkunpaistopussejakin. Olin siis lukenut jostain, että paistopussit käyvät hyvin rapinoimaan leluja. Joulukinkku pääsi pussiin puoli vuotta ostoksen jälkeen ja vasta nyt sain ompelukoneen kaivettua esiin ja surautettua pari lelua. Tietenkin tuo rapinaleluikä on jo lapsellamme ohi...mutta sitten tuumin, että jokaisesta lelusta, josta vaan on mahdollista löytää pesulappu, vauva sen löytää ja se on se suurin hupi. Näimpä ajattelin, että ehkäpä nämä nauhat kuitenkin houkuttelevat leikkimään. Ja kyllä vaan, yhtä kauan tämä lelu kiinnosti kuin kaikki muutkin lelut, arviolta 1-2 minuuttia. Ei huono! Ompelin samantien kaksi, jos vaikka jollekulle syntyy vauva.

Mutta joo, kun niitä nauhoja on paljon, se ei taida olla niin jännittävää kuin se yksi maaginen pesulappu...

Virkattu ja ommeltu vaunuverho

Viuhdin vauhdissa ei saanut heinäkuussa ainoatakaan blogikirjoitusta. Mutta siihen on maailman ihanin syy.Vauvan odotus palkittiin juhannusviikolla, ja näitä pienen pojan varpaita on saanut silitellä onnesta soikeana pian kuusi viikkoa.

 

 

Nämä kuusi viikkoa onkin kulunut onnellisena, mutta myös hieman sumuisessa väsymyksessä. Käsityön käsityölle ei ole jäänyt aikaa, toivottavasti joskus vielä ehdin sukat neuloa!

 

Nämä vaunuverhot tein hyvissä ajoin keväällä. Harjoittelin ruutuvirkkausta, tästä tuli hieno, mutta lähempää tarkastelua se ei kestä. Nyt jos tekisin uuden, välttäisin monta virhettä ja virheajatusta. Mutta silti, aika hauska!

 

 

Toinen vaunuverho on ommeltu, ja sepä tulikin äkkiä valmiiksi verrattuna ensimmäiseen. Renksuina on molemmissa suihkuverhon lenksut. Hyvin pysyy vaunuissa.

 

 

Tässä huono pikaisesti otettu kuva. Kangas
on Metsolan Bambi-kangasta.

 

Katsellaan miten blogi lähtee tässä uudessa elämäntilanteessa rullailemaan. Ainakin käsityöt saattavat muuttua lapsellisemmiksi, mikäli niitä ehdin tehdä. Ihanaa elokuuta lukijoille, muistakaa nauttia, elokuu on vielä kesäkuukausi vaikka aina hieman haikeutuu olo kun illat pimenevät ja pihlajanmarjat kypsyvät.

Pyykkipoikapussukka ja jakkaran tuunaus

Uudessa kodissamme on ollut paremmat mahdollisuudet kuivata pyykkiä ulkosalla ilman että a) tarvii hävetä mummokalsareitaan, jotka olivat alimman kerroksen pihalla kaiken kansan nähtävillä ja b) tarvii hätistellä pihan lapsia pois lähmimästä puhtaita pyykkejä mutasormillaan. Nyt pyykit raikastuvat ihanasti ylemmissä korkeuksissa parvekkeella. Totesin kuitenkin, että pyykkipojille on tuulisella parvekkeella tarvetta. Voisi olla kiusallista hakea niitä kalsareitaan tuolta toisten parvekkeilta tai pihoilta. Pyykkipojat hankittuani tulin siihen tulokseen, että ne tarvitsevat oikean pussukan pakastepussin sijaan. (Ja kyllä, mulla oli myös tylsää, luppoaikaa.) Näin ollen kaivelin mahdollisimman raikkaita tilkkuja kaappien perältä ja ompelin kulmakunnan söpöimmän pyykkipoikapussin. Nyt kelpaa! Toinen puoli on sinisävyinen ja toinen punasävyinen.

 

 

 

Ostettiin taannoin pieni porrasjakkara Ikeasta. Halpa ja jykevä on, mutta pitkään mietin miten tuunaisi sitä. Jäi myös tikkuja pehvaan jos siinä istahti kenkiä laittamaan. Sain kaverilta jo kauan sitten dc-fixin (eli tuollainen kontaktimuovi kyseessä) hukkapaloja ja iskin ne jakkaraa koristamaan. Tuli mielestäni tosi kiva, eikä enää tarvi tikkujakaan kestää. Helppoa ja nopeaa hommaa. Tekisi mieli päällystää nyt yhtä sun toistakin!

 

 

Huh, kesäkuu on on jo ovella!

 

Ommeltu unipesä

Olen tässä raskauden myötä tutustunut tietenkin kaiken maailman vauvatarvikkeisiin, ja törmännyt mitä ihmeellisimpiin asioihin ja esineisiin joiden tarpeellisuudesta tai hyödystä voi olla montaa mieltä. Eniten päänvaivaa on tuottanut se, että samoista tuotteista on olemassa niin jos jonkinmoista versiota ja mallia ja merkkiä, että jopa eilinen yritykseni ostaa tutteja kaatui siihen, etten vain osannut päättää tuttihyllyllä mikä tuttipaketti olisi se paras jos me siis ylipäätään tuttia tulemme tarvitsemaan. Sinne jäi kauppaan tutit, tosin tunsin itseni myös hikivalaaksi ja sillä saattoi olla kärsimättömyyden kanssa paljonkin tekemistä.

 

No, yksi muoti-ilmiö sai minutkin innostumaan kun törmäsin baby nesteihin eli unipesiin lastentarvikesivuja tutkaillessani. Näiden ilmestyttyä markkinoille käsityöihmiset alkoivat aika pian ommella vastaavia itse. Minä ajattelin, että en varmasti osaa pesää ommella. Kävin kuitenkin kirjastossa lukemassa lehtiä ja kuin kohtalon johdattamana bongasin helmikuun Suuresta käsityölehdestä kaavat ja ohjeet unipesään. Kävin ostamassa lehden, ja lopputulos on tässä:

 

Ohje Suuri Käsityölehti 2/16, mutta

myös netistä löytyy hyviä ohjeita!

 

Täydellinen se ei ole, mutta olen ylpeä että uskalsin yrittää ja vain yhdessä kohtaa meinasi mennä totaalisen pieleen. Ja mikä parasta, tajusin virheen nuppineulojen vasta ollessa kiinni ennen ompelua, toisin kuin yleensä! Käytin pesään ompelulankaa lukuun ottamatta kierrätysmateriaaleja, eli taas vanhojen tyynyjen sisukset pääsivät uusiokäyttöön, samoin fleeceviltit tuohon pohjaan ja kangas on vanhaa verhokangasta. Nyörin kiepsutimme miehen kanssa yhdessä. Siinä hommassa tuli muuten huomattua, kumpi on ala-asteella kiepsuttanut muutamat ystävännauhat ja kumpi ei. Nyöri kuitenkin saattaa mennä vaihtoon, koska tarkoitus olisi, että tuo reunus olisi enemmän rypyssä. Tai sitten olen punkenut liikaa täytettä ja siksi rypytys ei onnistu. En ole kyllä varma onko niillä reunarypyillä muuta kuin esteettistä merkitystä.

 

Uskompa että unipesä ajaa asiansa jos vauva siinä päättää viihtyä. Unipesän tarkoitushan on luoda turvaa liian isossa pinnasängyssä tai kehdossa. Toki sopii myös lattialla tai sohvalla köllöttelyyn ja myös vaunukoppaan. Luinpa jostain, että pesä on alun perin ruotsalaisten kätilöiden keksintö. Sen on pakko olla siis hyvä!

 

Toivottelen kaikille blogivierailijoille rauhallista pääsiäistä!

 

 

Pinkkiä!

Jälleen valmistui yksi vauvan peitto. Tämän annan ystävälleni, tulevalle äidille siis, babyshowerlahjaksi kera pikku töppösten. Parempi olisi olla sitten sukupuolen arvio tehty oikein, koska tästä on sukupuolineutraalius kaukana! Näitä on kyllä todella kiva tehdä ja hyvä puoli on myöskin se, että kangasvarastoni pienenevät pikku hiljaa. On tullut hamstrattua, vaikka ompelen melko vähän, kun en osaa.

Hempeätä viikonloppua!