sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Lyhyt päivä

Kellot on taas siirretty, ja joku on siis ryövännyt tärkeän tunnin rakkaasta sunnuntaipäivästäni. Höh, turhaa hommaa sanon minä, tuo kellonaikojen siirtely.
 
Edellisessä blogikirjoituksessani vilahtikin virkkuuhommia, ja nyt iloitsen etten maininnut mitä noista palasista piti tulla. Ei siis tietenkään tullut, koska kiinnostus palojen virkkaamiseen romahti siinä kohdassa, kun paloja oli vasta n. 1/10 valmiina. Paljastettakoon, että vanha rahini on edelleen päällystämättä...Mutta no, edellisistä kerroista oppineena kuitenkin päättelin kuuliaisesti tsiljoonat langat aina heti palan valmistuttua. Näin estin palojen hautautumisen jonnekin keskeneräisten töiden sekaan. Sieltä ne olisivat kenties muutaman vuoden päästä löytyneet. Tein siis tyynyn. Tästä tuli mielestäni ihana! Väriä elämään ja on kotikutoisen näköinen. Jos kuvittelet, että takapuolikin on virkattu, niin ei todellakaan ole. Ompelin viininpunaisesta lakanakankaasta tyynyn muutoin ja jälleen kerran tuhosin yhden sisustustyynyn, jotta sain täytettyä tuon uuden tulokkaan. Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että kävin käsiksi myös ylimääräiseen Familonin nukkumatyynyyn. Eihän meillä yövieraita käy..tai jos käy, ei parane valittaa puolityhjästä tyynystä...
 
 
 Olen ulkoillut paljon, aurinko saa taas koiralenkitkin tuntumaan miellyttävämmiltä. Kävimme viime viikonloppuna mieheni kanssa kävelyllä meren rannassa ja nauttimassa aurinkoisella terassilla terveellisiä herkkuja.
 
 
 

Ja nyt iltalenkille. Mukavaa viikkoa kaikille!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Ihmisen parasta aikaa

Tätä kirjottaessani on aivan mieletön aamupäivän auringonpaiste. Ihana kevät! Edes Pekka Pouta ei voi estää kevättä, vaikka eilen lupaili televiisorissa takatalvea. Tai käski, kuten isoveljeni pienenä hoksasi. "Miksi toi setä käskee tänne sadetta?" Niimpä! Käske se heti pois.
 
Joka kevät on pakko upottaa sormet multaan. Tänä vuonna tosin en jaksa samanmoista chilirumbaa kuin viime kesänä. Pelkästään jo tilanpuutteen takia, kun niitä ei kuitenkaan saa ulkoistettua vielä pitkään aikaan. Oli silti pakko pari överitulista rumbapurkkia laittaa tulemaan, vaikka terassini ei ole otollinen kasvupaikka järkyttävän tuulen ja varjoisuuden vuoksi. Yleisesti ottaen olen aikamoisen huono hoitamaan viherkasveja, niistä tulee kovin itsetuhoisia minun hoiteissani. Mutta hei, nämä herneenversot riittävät jo ilahduttamaan minua, kun itivät niin pian ja pääsevät suoraan lautaselle. Vanha kakkuvuoka toimii kasvualustana, aika kivan näköinen.
 
 
 
 

Käteni alkaa olla jo huomattavasti paremmassa kunnossa. Rannetuen kanssa saa tehtyä jo melko huolettomasti kotihommia. Neuloin hitaasti mutta varmasti itselleni kevätpipon. En kylläkään pidä lopputuloksesta erityisemmin. Olisi pitänyt purkaa koko mytty hyvän sään aikana, kun lanka oli niin hirvittävän liukasta, ja silmukat putoilivat pitkin poikin aivan joka kierroksella. "Minä kun en pyöröpuikkoihin koske, ennenkin on pipot viidellä puikolla hoideltu" ja sitä rataa... En ihmettelisi, vaikka kesken käytön vielä löytyisi pudonnut silmukka tuolta jostakin. Lehtikuvio on kauneimmat neulemallit- kirjasta ja muutoin pipolla ei ole ohjetta. Lankana Debbie Blissin Amalfi, jossa on mm. silkkiä ja pellavaa joukossa. No, tulipahan tehtyä ja eiköhän se päähänkin pääse.
 
 
 
Täällä on myös virkattu, kirjasta 200 virkattua ruutua. Niin juuri, niitä ruutuja, jotka näyttävät  upeilta, mutta jotka saisivat lisääntyä viisitoista kertaa nopeammin. Ja saisivat päätellä itse itsensä. Katsellaan, mitä syntyy vai syntyykö... Lisäksi olen huomannut, että tässä suositussa opuksessa on  suomennosvirheitä, etenkin lyhenteissä. Jos aloittelija yrittäisi pelkkien kirjallisten ohjeiden varassa virkata neliötä, siitä tulisi aika erikoinen. Olen tehnyt nyt näitä kolmea mallia, joissa kahdessa on ohjeissa virheitä. Aika nihkeää. Minä tosin olen aina hahmottanut virkkausohjeet paremmin kuvasta ja piirretystä ohjeesta.
 
 
 
Olen ilahduttanut itseäni viimeaikoina kukilla, kun kerran kotona on joutunut olemaan. Tämä helmililja on aivan ihastuttava! Tuoksuukin niin hyvältä.
 
 
 
Aurinkoisia päiviä kaikille blogissa piipahtaville! Ja kiitos kaikista kommenteista!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Linnunrata

Taas on yksi edistysaskel opettelun saralla otettu. Voi miten onnellinen olen, kun äitini avustuksella sain ommeltua itselleni onnistuneen trikoomekon Linnunrata-kankaasta. En ole koskaan ommellut resoreita, enkä olisi ikinä selvinnyt siitä ilman jelppiä. En löytänyt mistään omista enkä kirjaston lehdistä kaavoja tähän innosta johtuvaan kiireeseen, mutta soveltamalla ja jo valmista vaatekappalettani hyödyntämällä mallista tuli oikein hyvä. Kuvaussession aikana hoidosta tullut huomion hellyydenkipeä Pikku-Milo halusi kokoajan syliin, joten siksi tuo kaunis karva-asuste mukana kuvassa.
 
 
 

 
Harjoittelin myös lisää pipo-ompelua ja tein myös itselleni trikootuubihuivin, joka tosin ei ole millään tapaa oikeaoppisesti ommeltu. Tuossa mallissa virheet eli tuo saumakohta on helppo piilottaa tuonne jonnekin...
Ilme oli taas aivan mahtava.
 
 
Minun ranteeni kestää jo rauhallisen ja kepeän työn neulomisen. Pikkuhiljaa kokeilen. Nämä langat olen joskus saanut tuliaisiksi äidiltäni, ja niistä muotoutuu pipo, joskus. Sopivat ihanaan vaaleanpunaiseen tunnelmaan kera äklömakeiden keittiöpurkkieni.
 
Mukavaa viikkoa kaikille!