Tuijakranssi

Päätin kokeilla kranssin tekoa. Minulla on pyörinyt metallinen kehikko vuosia askartelulaatikossa ja se pääsi nyt vihdoin käyttöön. Tein tuijan lehdistä 3-4 lehden nippuja jotka ensin sidoin rautalangalla yhteen. Kun nippuja oli valmiina, itse kehikkoon kiinnitys kävi näpsäkästi vihreää rautalankaa pyörittämällä pari kertaa jokaisen pikkunipun ympäri. Ensi kertalaiseksi onnistui oikein hyvin, ensi kerralla kyllä teen hommia hanskat kädessä. Rautalanka pistelee sormia ja tuijassa on selkeästi jotain, mikä ärsyttää ihoa. Lisäksi tuijaa voisi leikellä päivänvalossa, niin sattuisi enemmän vehreitä lehtiä noiden ruskeapäisten sijaan mukaan. :D Mutta inspiraatio iski illalla, ei auttanu muukaan.

Sadonkorjuun aikaa

Kesän lopussa on aika maistella puutarhan herkkuja, siis niitä mitkä tästä superhellekesästä selviytyivät suuhun syötäväksi saakka. Luumujen kukinta-aikaan iski takatalvi, ja pölytys taisi jäädä välistä - ei luumuja tänä vuonna. Muutama matoisa säälittävän kokoinen omena kasvaa puussa, joskin matoisuuteen olemme tottuneet edellisinäkin  vuosina. Viinimarjat ovat maukkaita, mutta ärsyttävän pieniä kuivuuden vuoksi. Sen sijaan kirsikkatomaatti ja porkkana ovat olleet tämän kesän viihtyjiä ja sato on hyvä. Myös kaktusta muistuttavat kurkkumme ovat tehneet sopivasti syötävää, eli sen verran vähän että olemme jaksaneet kuoria kurkut ennen syöntiä. Kurkkua kasvatin ensi kertaa tänä kesänä, ja varmasti tulevanakin kesänä laitan tulemaan.
Ja mikä parasta, tavoitteeni mahdollistaa pörriäisille mieluisa piha onnistui tänäkin vuonna hyvin. Mehiläisiä ei näkynyt tänä kesänä juurikaan, mutta kimalaisia sitäkin enemmän ja etenkin hunajakukka oli täydellinen valinta pörriäisystävälliselle pihalle. 

Myös nokkosperhosia oli alkukesästä paljon.

Tässä jo keväällä valmistuneet sukat ja lapaset omalle muksulleni. En ole tehnyt tänä kesänä mitään neuletöitä, koska kuumuus ei ole houkutellut villalankojen pariin. Eiköhän taas syksyn tullen puikot ala heilumaan.

Lopuksi esittelen viime vuonna alelaarista löytämäni syysleimun kukkaloiston. Tästä tulee aivan tikkari mieleen. Mukavaa elokuuta kaikille!

Kesäinen tervehdys!

 Kesä on saapunut, ihanaa! Sain äitienpäivälahjaksi linnunpöntön ja alkuun jännitti onko uusi asunto kiinnitetty luumupuuhun liian myöhään keväällä. Pönttöä kävi tiirailemassa monet pikkulinnut, ja risujakin sinne jo talitiaiset vei. Sitten asukkaat kuitenkin katosivat, kunnes lopulta puussa alkoi laulaa koiraskirjosieppo. Lauloikin muuten kovaa, ja laulu tuotti tulosta sillä tänään huomasimme, että tyttökaveri on löytynyt ja siellä ne nyt yhdessä sisustavat kotiaan. Mahtavat ihmetellä pöntön sisällä olevia tussipiirustuksia, jotka neljävuotias on heille innokkaasti piirtänyt. Wikipedia kertoo, että yksi kirjosieppoperhe pyydystää arviolta 15 000 ötökkää ravinnokseen pesimisaikana. Näin ollen saimme puutarhaan erittäin hyödylliset vuokralaiset. 

Sitten käsityöasioihin. Virkkasin jämälangoista mandala-tyyliin patalapun, ja siitä tuli aika kiva. Ajattelin, että näitä voisi tehdä enemmänkin, mutta lankojen päättelyn jälkeen ei ole jostain syystä sitten kuitenkaan enää innostanut.

Toivotan ihanaa, aurinkoista ja lämpöistä kesää kaikille!

Pirtsakkaa väriä jalkoihin

 Nämä sukat tein ystävänpäivälahjaksi kaverilleni. Toivottavasti väri piristää ajoittain ankeaa korona-arkea. Ainakin saaja tuntui ilahtuvan kovasti. Valitettavasti kännykän kamera ei osannut toistaa näitä värejä oikein, ovat oikeasti huomattavan kirkkaammat etenkin vihreistä osista.

Lumet alkavat sulaa ja kevätaurinko esiintyi viikonloppuna ilahduttavan lämmittävänä. Ensimmäiset siemenet on upotettu esikasvatusruukkuihin ja odotan kevättä ja kesää malttamattomana. Eniten odotan, mitä kaikkea kukkapenkistä nousee tänä vuonna. Aina tulee ylläreitä, kun ei muista mitä on työntänyt talvehtimaan minnekin. Kukkaloistoa odotellessa!

Huovutetut pohjalliset kenkiin

Päätimpä tehdä tieteellisen tutkimuksen, voisiko huopuvasta langasta tehdä helposti pohjalliset kenkiin. Minulla palelee varpaat todella helposti, enkä ole etsinnöistä huolimatta löytänyt riittävän lämpimiä kenkiä, joissa myös puistossa seisoskellessa pysyisi lämpö tallella. Aikanaan minulla oli Uggit, jotka olivat lämpimät. Ne vaan olivat niin liukkaat pohjista, että kaatuilin niillä sekä jäällä että hangella. 

Otin siis esiin jämät huopuvan langan varastostani ja virkkasin rouheasti pylväitä, jotta homma etenisi nopeasti. Älkää kysykö, miksi alareuna levenee, hups! 

 Tunnin pesuohjelma 40 asteessa kera muutaman pyyhkeen, hyvin huopui. Sitten jännittämään, kestääkö tuo laatta leikkaamista. Varauduin myös ompelemaan käsin pykäpistoilla reunat, mutta hyvin näytti pysyvän kasassa. 

Leikkaamiseen olisi voinut keskittyä hieman enemmän, tuli vähän muotopuolet. Häiriötekijöinä oli kuitenkin sekä koira että lapsi, perinteiseen tyyliin.

Toinen avustaja vaati tätä kuvaa!

Iskin pohjalliset talvikenkiini normipohjallisen päälle, ja tokihan tunnelma kengässä on nyt hieman ahdas. Uskon kuitenkin, että painoni lytistää pohjallista ja tilaa tulee enemmän. Nyt odottelemaan paukkupakkasten paluuta, jolloin näen onko näistä apua eristykseen. Ainakaan materiaalin ja ajan kannalta ei ole hirveä menetys, jos eivät lämmitäkään. Olen kuitenkin toiveikas!