keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Ommeltu unipesä

Olen tässä raskauden myötä tutustunut tietenkin kaiken maailman vauvatarvikkeisiin, ja törmännyt mitä ihmeellisimpiin asioihin ja esineisiin joiden tarpeellisuudesta tai hyödystä voi olla montaa mieltä. Eniten päänvaivaa on tuottanut se, että samoista tuotteista on olemassa niin jos jonkinmoista versiota ja mallia ja merkkiä, että jopa eilinen yritykseni ostaa tutteja kaatui siihen, etten vain osannut päättää tuttihyllyllä mikä tuttipaketti olisi se paras jos me siis ylipäätään tuttia tulemme tarvitsemaan. Sinne jäi kauppaan tutit, tosin tunsin itseni myös hikivalaaksi ja sillä saattoi olla kärsimättömyyden kanssa paljonkin tekemistä.
 
No, yksi muoti-ilmiö sai minutkin innostumaan kun törmäsin baby nesteihin eli unipesiin lastentarvikesivuja tutkaillessani. Näiden ilmestyttyä markkinoille käsityöihmiset alkoivat aika pian ommella vastaavia itse. Minä ajattelin, että en varmasti osaa pesää ommella. Kävin kuitenkin kirjastossa lukemassa lehtiä ja kuin kohtalon johdattamana bongasin helmikuun Suuresta käsityölehdestä kaavat ja ohjeet unipesään. Kävin ostamassa lehden, ja lopputulos on tässä:
 
Ohje Suuri Käsityölehti 2/16, mutta
myös netistä löytyy hyviä ohjeita!
 
Täydellinen se ei ole, mutta olen ylpeä että uskalsin yrittää ja vain yhdessä kohtaa meinasi mennä totaalisen pieleen. Ja mikä parasta, tajusin virheen nuppineulojen vasta ollessa kiinni ennen ompelua, toisin kuin yleensä! Käytin pesään ompelulankaa lukuun ottamatta kierrätysmateriaaleja, eli taas vanhojen tyynyjen sisukset pääsivät uusiokäyttöön, samoin fleeceviltit tuohon pohjaan ja kangas on vanhaa verhokangasta. Nyörin kiepsutimme miehen kanssa yhdessä. Siinä hommassa tuli muuten huomattua, kumpi on ala-asteella kiepsuttanut muutamat ystävännauhat ja kumpi ei. Nyöri kuitenkin saattaa mennä vaihtoon, koska tarkoitus olisi, että tuo reunus olisi enemmän rypyssä. Tai sitten olen punkenut liikaa täytettä ja siksi rypytys ei onnistu. En ole kyllä varma onko niillä reunarypyillä muuta kuin esteettistä merkitystä.
 
Uskompa että unipesä ajaa asiansa jos vauva siinä päättää viihtyä. Unipesän tarkoitushan on luoda turvaa liian isossa pinnasängyssä tai kehdossa. Toki sopii myös lattialla tai sohvalla köllöttelyyn ja myös vaunukoppaan. Luinpa jostain, että pesä on alun perin ruotsalaisten kätilöiden keksintö. Sen on pakko olla siis hyvä!
 
Toivottelen kaikille blogivierailijoille rauhallista pääsiäistä!
 
 

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Pikkujuttuja

Sain käsiini Kauneimmat käsityöt -virkkauslehden vuodelta 1981, ja innokkaana päätin alkaa virkkailemaan pitsiliinoja. Olen tainnut aikaisemminkin mainita, että pitsiliinojen virkkaus on mielestäni todella kiehtovaa kaikessa haastavuudessaan. Ainoa, että kuulun siihen ihmisryhmään jolle kuvalliset virkkausohjeet ovat paljon helpompia ymmärtää kuin kirjalliset. Näin ollen aloitin lehdestä tekemään kolmea liinaa josta ensimmäinen päätyi aika pian takaisin kalalankarullalle ja toinen eteni näinkin pitkälle:
 
 
Seuraavasta kierroksesta en nääs tajunnut yhtään mitään, ja lehden kuvassa valkoinen liina oli aseteltu valkoisen lautasen päälle, joten en erottanut kuvastakaan tuon taivaallista. Mutta eihän noin kaunista pikku liinanalkua voinut purkaa. Eipä tiedä jos joskus johonkin tarvitsee juuri tuon kokoista pyörylää koristeeksi.
 
Kolmas liina on tässä. Helppo tehdä ja justiin täydellinen maljakonalusliina tai kuten kuvassa nyt, kahvikuppiliina. Onneksi pääsiäiseen on vielä hetki, ehdin ehkä saada kupin sisältöä hieman tuuheammaksi.
 
Ja juu, tätä ei oo pingoteltu kuten näkyy, kelpaa näinkin!
 
 
Lopuksi haluan vielä esitellä ihanan Omppumadon ystävänpäiväarvonnassa voittamani herkullisen jääkaappimagneetin. Omppumato on muuten tosi taitava amigurumien virkkaaja. Itsehän olen tehnyt eläessäni ehkä yhden amigurumin, jouluporon, ja lopputulos oli aika karmea suhteessa hurjaan työn määrään, joita nämä pienetkin virkkaushahmot vaativat. (Ja hermoja. Ne vaativat hermoja.) Tulipahan kokeiltua! Kiitos ihanasta piristyksestä, Omppumato!
 
 
 

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Virkattu kissan lelu

Naapuriini jouluna muuttanut kissanpentu vei alusta asti sydämeni, vaikka olenkin enemmän koiraihmisiä. Olen kyllä kaikista karvaisista lemmikeistä aina tykännyt. Tämä kissa on ollut hyvin erilainen kissanpentu kuin mihin olen muuten eläessäni törmännyt. (verhokiipijät, varvashyökkääjät, sormenraatelijat...) Tämä kissa kehrää jo kun ojennat kätesi sitä kohden ja se nauttii sylissä olosta ja massun rapsuttelusta todella paljon. Näin ollen oli helppo vastata myöntävästi, kun minua pyydettiin nyt viikonloppuna huolehtimaan kissasta.
 
Tämän kissan lempparilelu on oikein kunnolla pomppiva kumipallo, mutta päätin kuitenkin tehdä kissalle lelun virkkaamalla. Suklaamunan yllätysmuna sai sisälleen riisiä rapisemaan ja päällystin munan kalalangalla. Perään vielä hörsöttimiä, joita voi jahdata. Vinkki teille muille, jos lähdette tällaista kissanlelua tekemään: valitse mielellään joku muu väri kuin valkoinen. Tietenkin kaikenmoiset mielleyhtymät kertonevat enemmän katsojasta, mutta tästä tulee kieltämättä mieleen eräs ihan muu asia kuin kissanlelu, jos hörsöttimet ovat vallan samaan suuntaan.
 
 
Kyllä se hieman ainakin kiinnosti, kun tyrkytin!
 
Ompa vihaisen näköinen kuontalo
maailman kilteimmällä kaverilla
tässä kuvassa! :D
Oli muuten paljon vaikeampaa kuvata leikkivää kissaa kuin meidän Pikku-Miloa, joka sekin on mielestäni lännen nopein. 99% kuvista meni aivan plörinäksi, eikä näissäkään kehuttavaa ole.