torstai 28. marraskuuta 2013

Lapasesta lähtenyttä...




 

Näin sitä hurauteltiin muutama jouluinen sydän. Olisin tehnyt lisääkin, mutten viitsinyt silpoa enää kolmatta sisustustyynyä... Näitä jakelen lahjaksi jouluna ja äitini valitsi jo muutaman itselleen. Sydämen kaava on Tildan talossa- kirjasta. Parissa sydämessä on mummini virkkaamia pitsejä. Miten joku on voinut saada aikaan niin pikkutarkkaa ja napakkaa jälkeä!? Näissä sydämissä mummin pitsit jatkavat elämäänsä.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Väririemua

Halusin itselleni kunnon kaamoksenestosukat. Olin varma, etten saa niitä tai ainakaan toista niistä koskaan valmiiksi. Nykyään teen sukat muutenkin osittain yhtäaikaa, ettei vain kävisi niin, että motivaatio loppuu kärkikavennuksien jälkeen ja uutta sukkaa ei näy ei kuulu. Näissä taktiikka toimi, ja toisaalta ei kyllästyttänyt neulominen kun oli jonkinasteista haastetta. Loppukoitos, eli tuo painajaismainen lankojenpäättely jännitti alusta loppuun saakka. Sain kuitenkin homman hoidettua, koska motivaatio oli suuri! Ja tadaa, mun ensimmäiset kirjoneulesukat ovat valmiit. Kuviot on napattu Novitan sukkalehden mallista, jotain jätin pois ja järjestys on osittain eri, samoin kuin värisävyt. Vähän nuo ovat löysät pohkeista, mutta toivotaan että pysyvät menossa mukana. Ainakin kotimenoissa. Eihän nuo nimittäin käyttämieni pillifarkkujen alle ikinä mahtuisikaan. Paljastettakoon nimittäin, että töistä tai ihmisten ilmoilta kotiin tullessani vaihtuu vaatekerta välittömästi. Omistan suuren kotilökäreiden kokoelman, joissa yksilöt ovat toinen toistaan karmaisevampia. Ja ne karmaisevimmat ovat ne rakkaimmat, pehmeimmät ja löysimmät.

Lankana pääosin Seitsemän veljestä feat. tuntemattomat jämäkerät.


perjantai 15. marraskuuta 2013

Tarpeeseen.

Minulla on yhdet kymmenen vuotta vanhat Huopasesta valmistetut tumput, jotka ovat niin tönköt, että niillä ei oikein saa edes kiinni mistään. Lämpöiset ne kyllä ovat. Muutoin oma lapaskantani on surkastunut, ja kuitenkin neulovana ihmisenä olen sisukkaasti päättänyt, etten mitään käteenpantavaa kaupasta osta! Nyt kokeilin kuitenkin pesukonehuovuttaa ihan itselleni talveksi tumput, ja niistä tuli ihanat. Ja mikä parasta, ne ovat joustavammat ja ohkaisemmat, mutta tiiviit ja erittäin tasaisesti huopuneet 40 asteen pesussa. Lankana monta vuotta marinoitunut Hjertegarnin Lima, 100% suht edullinen villalanka. Kaksi kerää riitti näihin hyvin, koska räpyläni ei ole kovin kookas. Nyt kun kävin vahingossa taas Oulunkylän Lankamaailmassa, sieltä tarttui mukaan samaista lankaa liukuvärjättynä. Vinkki vitonen: Helsingin lankamaailmassa on vielä loppuviikon 30% alennus kaikista langoista. Säkillinen lähti keriä mukaan, ei olisi pitänyt mennä.

En löytänyt mistään valmista ohjetta näihin lapasiin tästä langasta, tai lähinnä sopivia mittoja ennen pesua. Löysin kuitenkin tiedon, että tämä Lima käyttäytyy samoin kuin Novitan Puro. Joten ohje tässä Novitan sivulla.  Neulahuovutin vielä kuvioita lapasiin, ja tuossa hommassa menikin monta iltaa. En enää ikinä tee samanlaista kuviota molempiin lapasiin. Enkä tosiaankaan tehnyt niin nytkään. Mission impossible! Molemmat ovat hienoja, mutta erikseen katsottuna. Onneksi kädet sijaitsevat eri puolilla kehoa ja leveyssuunnassa kiitos vaan minulla ihan sopivan kaukana, ettei kukaan pääse vertailemaan.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Hyvää isänpäivää!

Tuntuu, että neulon kokoajan sukkia. Eikä se ole pelkkä tunne, sitähän minä teen. Mutta kun mä niin tykkään niitä neuloa ja niitä tarvitsee melkein kaikki! Ja omat villasukkani (poislukien mummini neulomat ikuisesti kestävät supersukat) ovat aivan risoja, sukanneulojalla ei ole sukkia... Seuraavalla kerralla esittelen sentään aikamoisen saavutuksen, kun olen joskus saanut pääteltyä kolmesataamiljoonaa langanpätkää pitkävartisista MINULLE tulevista kirjoneulesukistani. Isäni taas toivoi minulta löysiä, kiristämättömiä unisukkia. Sitä saa mitä tilaa, ei ainakaan kiristä, koska en totta puhuen tiedä pysyykö nämä edes jalassa. Mutta jokatapauksessa nämä pääsevät lahjapakettiin.

Lisäksi olen tehnyt pienelle tytölle värikkäät sukkaset langanlopuista. 
 Ostin tänään jouluvalot, mutta vielä ei mielestäni ole sopiva aika niitä laittaa. Edelliset olivat jo ostettaessa osittain rikki ja toista joulua ne eivät sitten jaksaneetkaan. Oikein laadukasta ja ekologista. Vaikka asuinalueeni esimerkin mukaan on jo todellakin aika laittaa jouluvalot, tai siis mahdollisimman paljon jouluvaloja ja -koristeita ikkunoihin. Asun alueella, jossa jotenkin erityisen paljon juhlistetaan näkyvästi kaikkea. Halloweenina (pääsiäisestä puhumattakaan) täällä todella kiertelee jos jonkinmoista örkkiä herkkuja vailla, ja miestäni lainaten: "Parempi olla niillä sitten kanssa kunnon jekkuja, koska mitään karkkeja ei ole luvassa!!!" Joka paikka on täynnä halloween-krääsää ja seuraavana päivänä jo siirryttiinkin sulavasti jouluun. Itse vuosi vuodelta ahdistun enemmän joulunajan kaupallisuudesta. Joulunaika itsessään on aina ollut tärkeää minulle, mutta vain ajatuksen, ei tavaran tasolla. Kävin tänään kauppakeskuksessa katsomassa isänpäivän aiheuttamaa maailmanlopunkaltaista kaaosta, ja vielä autolla. Virhe.  Päätin jälleen kerran, etten astu jouluostoksien merkeissä jalallanikaan mihinkään ylitursuavaan kauppakeskukseen. Nyt todella pitää keksiä mukavia itsetehtyjä lahjoja ja täydentää niitä vaikka nettiostoksilla.

Ei muuta kuin rauhallista ja stressitöntä marraskuuta!

Tee yksi ihminen onnelliseksi joka päivä

— vaikkapa se olisit sinä itse.