Väririemua

Halusin itselleni kunnon kaamoksenestosukat. Olin varma, etten saa niitä tai ainakaan toista niistä koskaan valmiiksi. Nykyään teen sukat muutenkin osittain yhtäaikaa, ettei vain kävisi niin, että motivaatio loppuu kärkikavennuksien jälkeen ja uutta sukkaa ei näy ei kuulu. Näissä taktiikka toimi, ja toisaalta ei kyllästyttänyt neulominen kun oli jonkinasteista haastetta. Loppukoitos, eli tuo painajaismainen lankojenpäättely jännitti alusta loppuun saakka. Sain kuitenkin homman hoidettua, koska motivaatio oli suuri! Ja tadaa, mun ensimmäiset kirjoneulesukat ovat valmiit. Kuviot on napattu Novitan sukkalehden mallista, jotain jätin pois ja järjestys on osittain eri, samoin kuin värisävyt. Vähän nuo ovat löysät pohkeista, mutta toivotaan että pysyvät menossa mukana. Ainakin kotimenoissa. Eihän nuo nimittäin käyttämieni pillifarkkujen alle ikinä mahtuisikaan. Paljastettakoon nimittäin, että töistä tai ihmisten ilmoilta kotiin tullessani vaihtuu vaatekerta välittömästi. Omistan suuren kotilökäreiden kokoelman, joissa yksilöt ovat toinen toistaan karmaisevampia. Ja ne karmaisevimmat ovat ne rakkaimmat, pehmeimmät ja löysimmät.

Lankana pääosin Seitsemän veljestä feat. tuntemattomat jämäkerät.