Näytetään tekstit, joissa on tunniste Virkkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Virkkaus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. kesäkuuta 2021

Kesäinen tervehdys!

 Kesä on saapunut, ihanaa! Sain äitienpäivälahjaksi linnunpöntön ja alkuun jännitti onko uusi asunto kiinnitetty luumupuuhun liian myöhään keväällä. Pönttöä kävi tiirailemassa monet pikkulinnut, ja risujakin sinne jo talitiaiset vei. Sitten asukkaat kuitenkin katosivat, kunnes lopulta puussa alkoi laulaa koiraskirjosieppo. Lauloikin muuten kovaa, ja laulu tuotti tulosta sillä tänään huomasimme, että tyttökaveri on löytynyt ja siellä ne nyt yhdessä sisustavat kotiaan. Mahtavat ihmetellä pöntön sisällä olevia tussipiirustuksia, jotka neljävuotias on heille innokkaasti piirtänyt. Wikipedia kertoo, että yksi kirjosieppoperhe pyydystää arviolta 15 000 ötökkää ravinnokseen pesimisaikana. Näin ollen saimme puutarhaan erittäin hyödylliset vuokralaiset. 

Sitten käsityöasioihin. Virkkasin jämälangoista mandala-tyyliin patalapun, ja siitä tuli aika kiva. Ajattelin, että näitä voisi tehdä enemmänkin, mutta lankojen päättelyn jälkeen ei ole jostain syystä sitten kuitenkaan enää innostanut.


Toivotan ihanaa, aurinkoista ja lämpöistä kesää kaikille!


sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Kuulumisia uudesta kodista

Kirsikkatomaatit kypsymässä.

Kivipuutarhan alkeita.

Kesäkurpitsan jättimäinen kukka odottelee pölyttäjiään!

Olemme viihtyneet uudella asuinalueellamme erittäin hyvin! Loppukevät ja kesän alkupuoli ovat kuluneet puutarhaa laittaessa ja töitä tehden. Nyt koitti kesäloma, ja oli aikaa myös hieman ommella ja neuloinpa kaverin muksulle synttärilahjan kylkeen syksyksi sukatkin. Lanka on erittäin kulutusta kestäväksi havaittua Hjertegarnin Strompegarnia. En kohdistanut valmiiksi raidoitettua lankaa, näistä tuli silti vallan hauskan näköiset.


Shortsikangas tilattu Majapuulta, resori Noshin.

 
Polven peittävät shortsit ovat taaperolle hyvä valinta, jotta iho ei olisi rikki ihan joka muksahduksella. Nämä shortsit on tehty valmiiden shortsien mallin mukaan, ja pituus on juuri passeli. Tämä oli koeversio, ja kauneusvirheitä riittää. Piti tehdä lisääkin, mutta totta kai kun lomani alkoi, niin shortsikelit päättyivät oikeastaan siihen.

Poikamme 2-vuotisjuhlaa on vietetty. Tällä hetkellä hänen lempparijuttujaan ovat kaikki kulkupelit, kokkailuleikit, puutarhatyöt, (Kumma juttu! Ei ole juuri muuta nähnytkään pariin kuukauteen..) Pipsa possu ja Pingu. Pingu on ollut tärkeä jo kauan, ja tässä esittelenkin päiväkodista lomalle (sekä pesuun) tulleen unikaverin, virkatun Pingun. Pingu on anoppini taitavasti tekemä, ja tästä on tullut todella tärkeä tuki ja turva päiväkotipäivään. Kotona on sitten myös oma Pingu, tottakai. En halunnut lähteä roudaamaan (lue:unohtelemaan) eestaas unikaveria kodin ja päiväkodin välillä.

Mukavaa kesää!
 

torstai 9. helmikuuta 2017

Lumiukkoja ja ulkoavaruuden asukkaita

Nämä lapaset lähtivät tänään postin mukana lämmittämään eräiden ihanien pikkumiesten kätösiä. Lankoina käytin pieniä jämisnöttösiä. Muistin myös kuinka työlästä tuo pienten kuvioiden virkkaaminen onkaan. Lopputulos oli kuitenkin kaiken näpräämisen ja mininappien ompelemisen väärti. Olen tyytyväinen, toivottavasti myös pojat!


 
Ehdimpäs ennen kesää!

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Virkattu ja ommeltu vaunuverho

Viuhdin vauhdissa ei saanut heinäkuussa ainoatakaan blogikirjoitusta. Mutta siihen on maailman ihanin syy.Vauvan odotus palkittiin juhannusviikolla, ja näitä pienen pojan varpaita on saanut silitellä onnesta soikeana pian kuusi viikkoa.
 
 
Nämä kuusi viikkoa onkin kulunut onnellisena, mutta myös hieman sumuisessa väsymyksessä. Käsityön käsityölle ei ole jäänyt aikaa, toivottavasti joskus vielä ehdin sukat neuloa!
 
Nämä vaunuverhot tein hyvissä ajoin keväällä. Harjoittelin ruutuvirkkausta, tästä tuli hieno, mutta lähempää tarkastelua se ei kestä. Nyt jos tekisin uuden, välttäisin monta virhettä ja virheajatusta. Mutta silti, aika hauska!
 
 
Toinen vaunuverho on ommeltu, ja sepä tulikin äkkiä valmiiksi verrattuna ensimmäiseen. Renksuina on molemmissa suihkuverhon lenksut. Hyvin pysyy vaunuissa.
 
 
Tässä huono pikaisesti otettu kuva. Kangas
on Metsolan Bambi-kangasta.
 
Katsellaan miten blogi lähtee tässä uudessa elämäntilanteessa rullailemaan. Ainakin käsityöt saattavat muuttua lapsellisemmiksi, mikäli niitä ehdin tehdä. Ihanaa elokuuta lukijoille, muistakaa nauttia, elokuu on vielä kesäkuukausi vaikka aina hieman haikeutuu olo kun illat pimenevät ja pihlajanmarjat kypsyvät.

torstai 19. toukokuuta 2016

Virkattu peitto

Virkkasin pari vuotta sitten itselleni Puro Batikista tunikaa. Kokoajan oli kuitenkin sellainen olo, ettei siitä tule sopiva ja väritkään eivät ole ihan minua. Marinoitunut mytty joutui purku-uhan alle ja lopulta muotoutui pieneksi kesäpeitoksi vauvalle. Edelleen häiritsee tuo ruskean värin sävy tuossa langassa, mutta tuli tästä silti ihan mukava. Tosi nopeaa lankaa virkata ja mikä parasta, päättelyä liukuvärjäyksen ansiosta vain vähän. Ekan kerran muuten taisin tehdä perinteisistä isoäidin neliöistä jotakin.
 
 
Vähän kiero ja piskuinen, mutta ei sen nyt kuulukaan ihan noin
asennossa pönöttää..
 
Minulla alkoi pari päivää sitten virallisesti äitiysloma. Aika mahtava fiilis!

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitienpäivän unisieppari

Heräsin tänään 4.45. Tässä kun on muuttunut kevään aikana pääjalkaiseksi möhkäleeksi, tuo nukkuminen on aikamoinen taitolaji ja yöt kuluvat rattoisasti pyöriskellessä. Ja jos ei itse pyöri hetkelliseksi, niin vähintään vauva pyörii masussa. Se tosin on paljon mukavampaa pyöriskelyä.
 
Pari tuntia myöhemmin oli aamupala syöty, pyykit kuivumassa ja lakanat vaihdettu. Aloitin myös kukonlaulun aikaan vääntämään vitsaa. Kyllä meinasi muuten lentää pajut parvekkeelta eräänkin kerran. Onneksi ei lentänyt, koska kaikessa kieroudessaan ja epätäydellisyydessään tämä aamuyön projekti oli kaiken sen vaivan arvoinen. Se on niin höntti, että se miellyttää silmääni kokoajan enemmän. Kyseessä siis jättimäinen unisieppari, jonka keskustana pahoja unia on nappaamassa taannoin virkkaamani pyöreä liina. Liinalle kun ei tosiaan mitään käyttöä ollut, tein sen vain huvin vuoksi.
  
Alku näytti järkyttävältä! Talon sisällä pitsiliina?
 
Lisää kalalankaa, tuli sentään joku roti. Epätoivo silti eniten pinnalla.
 
Neulaa ja lankaa ja härpäkkeitä. Hyvä siitä tuli!
 
Uudelle jättiunisiepparille ei varsinaisesti ole vielä paikkaa. Tai olisi, jos osaisin kiinnittää kattoon jonkin sortin koukun. Olisi kuitenkin kiva, että tämä vähän pääsisi liikehtimään ilmavirran mukana. Mallailin siepparia teipillä seinään ja lopulta asetin sen olohuoneen ikkunoiden eteen odottelemaan paikkaansa. Ja kenties järkyttämään avomiestäni, joka palaa huomenna rapakon takaa kotiin. En ole ihan varma, kohtaako taiteellinen näkemyksemme tämän härpäkkeen osalta.
 
Valossa...
 
Varjossa...
 
Mainittakoon vielä, että olen aina pitänyt kovasti unisieppareista. Niitä löytyy matkoilta tuotuna kaksi jo kotoa sängyn yläpuolelta. Yksi on kaapissa odottelemassa sopivaa paikkaa. Olen myös pohtinut tatuointia aiheesta. Pohdin sitä varmaan loppuelämäni, koska ainoan tatuointini teko sattui sen verran, että vieläkin näin lähes kuuden vuoden jälkeen kirvelee silmiä... Hyvä niin, ei tule hätiköityä!

 
Aurinkoista äitienpäivää! Itse en vielä ole päivänsankari, mutta kypsyminen ajatukseen on tietenkin mielessä. Kyllä tämä rakkauden määrä vielä syntymätöntä lastamme kohtaan on aika huikea tunne jo nyt.
 
Täältä voit kuunnella Jenni Vartiaisen päivään sopivan kappaleen Minä sinua vaan:
Täällä tippa linssissä kuunneltu tätä.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Pikkujuttuja

Sain käsiini Kauneimmat käsityöt -virkkauslehden vuodelta 1981, ja innokkaana päätin alkaa virkkailemaan pitsiliinoja. Olen tainnut aikaisemminkin mainita, että pitsiliinojen virkkaus on mielestäni todella kiehtovaa kaikessa haastavuudessaan. Ainoa, että kuulun siihen ihmisryhmään jolle kuvalliset virkkausohjeet ovat paljon helpompia ymmärtää kuin kirjalliset. Näin ollen aloitin lehdestä tekemään kolmea liinaa josta ensimmäinen päätyi aika pian takaisin kalalankarullalle ja toinen eteni näinkin pitkälle:
 
 
Seuraavasta kierroksesta en nääs tajunnut yhtään mitään, ja lehden kuvassa valkoinen liina oli aseteltu valkoisen lautasen päälle, joten en erottanut kuvastakaan tuon taivaallista. Mutta eihän noin kaunista pikku liinanalkua voinut purkaa. Eipä tiedä jos joskus johonkin tarvitsee juuri tuon kokoista pyörylää koristeeksi.
 
Kolmas liina on tässä. Helppo tehdä ja justiin täydellinen maljakonalusliina tai kuten kuvassa nyt, kahvikuppiliina. Onneksi pääsiäiseen on vielä hetki, ehdin ehkä saada kupin sisältöä hieman tuuheammaksi.
 
Ja juu, tätä ei oo pingoteltu kuten näkyy, kelpaa näinkin!
 
 
Lopuksi haluan vielä esitellä ihanan Omppumadon ystävänpäiväarvonnassa voittamani herkullisen jääkaappimagneetin. Omppumato on muuten tosi taitava amigurumien virkkaaja. Itsehän olen tehnyt eläessäni ehkä yhden amigurumin, jouluporon, ja lopputulos oli aika karmea suhteessa hurjaan työn määrään, joita nämä pienetkin virkkaushahmot vaativat. (Ja hermoja. Ne vaativat hermoja.) Tulipahan kokeiltua! Kiitos ihanasta piristyksestä, Omppumato!
 
 
 

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Virkattu kissan lelu

Naapuriini jouluna muuttanut kissanpentu vei alusta asti sydämeni, vaikka olenkin enemmän koiraihmisiä. Olen kyllä kaikista karvaisista lemmikeistä aina tykännyt. Tämä kissa on ollut hyvin erilainen kissanpentu kuin mihin olen muuten eläessäni törmännyt. (verhokiipijät, varvashyökkääjät, sormenraatelijat...) Tämä kissa kehrää jo kun ojennat kätesi sitä kohden ja se nauttii sylissä olosta ja massun rapsuttelusta todella paljon. Näin ollen oli helppo vastata myöntävästi, kun minua pyydettiin nyt viikonloppuna huolehtimaan kissasta.
 
Tämän kissan lempparilelu on oikein kunnolla pomppiva kumipallo, mutta päätin kuitenkin tehdä kissalle lelun virkkaamalla. Suklaamunan yllätysmuna sai sisälleen riisiä rapisemaan ja päällystin munan kalalangalla. Perään vielä hörsöttimiä, joita voi jahdata. Vinkki teille muille, jos lähdette tällaista kissanlelua tekemään: valitse mielellään joku muu väri kuin valkoinen. Tietenkin kaikenmoiset mielleyhtymät kertonevat enemmän katsojasta, mutta tästä tulee kieltämättä mieleen eräs ihan muu asia kuin kissanlelu, jos hörsöttimet ovat vallan samaan suuntaan.
 
 
Kyllä se hieman ainakin kiinnosti, kun tyrkytin!
 
Ompa vihaisen näköinen kuontalo
maailman kilteimmällä kaverilla
tässä kuvassa! :D
Oli muuten paljon vaikeampaa kuvata leikkivää kissaa kuin meidän Pikku-Miloa, joka sekin on mielestäni lännen nopein. 99% kuvista meni aivan plörinäksi, eikä näissäkään kehuttavaa ole.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Mä tein sen!

Tai kaksikin asiaa. Opettelin tekemää viimeksi mainitsemiani vaahteranlehtiruusuja. Nopeita ja helppoja tehdä, ainoa miinus lehtien mukana tulevat yllättävästi kättä pitkin ryömivät mönkiäiset. Selvisin niistäkin.

 
Ja sitten tämä. Salainen intohimoni, pitsiliinojen virkkaus! Tälle(kään) ei ole mitään paikkaa, mutta oon siitä silti hiton ylpeä. Tein sitä monta kuukautta, sormi karrella, kun kalalanka on niin kovaa. Olen myös ylpeä silitysraudastani, joka laittoi kupruilevan keskustan melkein kuntoon. Huomasin asian nimittäin liian myöhään, enkä enää todellakaan halunnut purkaa, vaikka tekele näytti loppuun saakka lampunvarjostimelta. Kelpaa minulle, vielä täytynee pingottaa, jos jaksan. Ohje on iäisyyden kirjastossa lainassa olleesta Kauneimmat käsityöt Virkkausalbumista. (1/07) Halkaisija 42cm, numeron 1 koukulla tehty.


 
Ihana aurinkoinen päivä tänään, nautitaan siitä!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Rättiä

 
Virkkailin omasta päästä pari bambutiskirättiä. Itselläni on yksi lahjaksi saatu bamburätti, jota käytän vain pölyrättinä, kun en raaski keittiössä sitä käyttää. On kyllä hyvää ja nopeasti kuivuvaa materiaalia tuo bambulanka.





Ja siivouksen noin yleensä voisi tiivistää yhteen lauseeseen: Niin paljon mä oon turhaan siivonnut.
Suurin syyllinen täällä yleiseen siivottomuuteen olen minä yhdistettynä työputkiin. Käyn kotona vain levittämässä tavaraa ja kasvattamassa pyykkikorin kuormaa. Hyvänä kakkosena tulee Pikku-Milo. Kun on ensin imuroinut hiki hatussa ja sitten pyyhkinyt lattiat ja muut pinnat ja lopuksi yleensä vielä kontannut lattian läpi rätin kanssa kuin paraskin Tuhkimo, on melkoisen turhauttavaa nähdä kun pikkukoira päättää hieman puistella ja ravistella itseään, ihan vaan ohimennen.  Näet kun valkoinen viholliskarvaparvi leviää jälleen pitkin poikin, ja peli on taas menetetty. Karvalle murskavoitto. No, sellaista se koirataloudessa elo on. Muutama kiintiökarva joka hemmetin paikassa, myös työpaikalla. Onneksi tuo hassu koira tuo niin paljon iloa elämään, että jokapäiväinen joka toinen päivä suoritettava imurointi on silti sen kaiken väärti. Ja onneksi on keksitty teippiharjat. Teippiharjaan vaatteiden lisäksi itse karvanlähdettä. Onneksi se sattuu pitämään siitä.

Mulla alkoi juuri loma, osa 1. Sen kunniaksi ostin kaksi siideriä, Muru-eskimon, kirsikoita ja aloin siivota. Enhän halua huomista virallista ensimmäistä lomapäivääni tuhlata siivoukseen. ;)

 

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Virkattu kukkaruukun suojus ja miniskidisukat

Virkkasin rahapuuvauvani muoviruukulle suojuksen. Tuli mielestäni aika kiva, virkkasin ympäryksen verran ketjusilmukoita ja sitten vuorottelin kiinteitä silmukoita, pylväitä ja kolmen pylvään ryhmiä. Loppuun vielä reunakoristeeksi virkkailin kuuden pylvään viuhkoja kera nirkon. Aluslautanen on halkeamispisteessä oleva vanha englannissa valmistettu ruokalautanen, joka on tai oli mun lempparini. Löysin niitä kaksi kappaletta kerran kirpparilta, ja sen jälkeen olen yrittänyt metsästää niitä lisää. Kerran bongasin kirppikseltä yhden. Hypin riemusta kunnes huomasin, että se oli niin lohkeillut, ettei sitä kannattanut ostaa. Toivon, että jonain päivänä onni osuu kohdalle ja törmään jossain oikein isoon pinoon noita lautasia. Dream on! (ja jos joku noita jostain bongaa, saa ehdottomasti ilmoittaa asiasta minulle!)
 
 
 
Kaverini poikavauva sai päivitetyn kokoiset superpehmeät sukat itselleen. Ohje on täältä, en kyllä tehnyt ohjeen mukaan, vaan lyhyemmät. Saa nähdä pysyykö vauhdissa mukana, ainakin ehkä nukkuessa.  
 
 
Saatiin kunnon ukkonenkin tänään tervehtimään. Ajelin autoa 80km:n alueella etanavauhtia, en nähnyt yhtään mitään koska satoi aivan järjettömän paljon. Onneksi jossain kohtaa sade vähän heltisi, ja pääsin perille määränpäähäni turvallisesti.
 
 


keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Kesä, saa tulla!

Olen laittanut kesäkukat jo terassille, vaikka tunnelma ei vielä säiden puolesta ole ollutkaan kovin kesäinen. Minulla on ensimmäistä kertaa itselläkin kesäfiilis karkuteillä. Aikaisempina vuosina olen ollut aina työpaikassa, jossa selkeästi toukokuun loppu on tietyn työjakson loppu ja siitä alkaa kesä, riippumatta siitä alkaako loma vielä. Ehkä kesäfiilis on tottunut saamaan muutaman kevätjuhlakyyneleen, (tai vesiputouksen) pari aitoa kiitosta ja muutaman lämpimän halauksen. Nyt saa vain vettä niskaan vaakatasossa! No eipä siinä, kunhan kelit lämpenee ja saan pisamat nenänvarteeni, niin kyllä se siitä.

Virkkailin kaksi paria patalappuja huvin vuoksi. Näitä väriä vaihtavia ympyröitä on muuten melkoisen terapeuttista virkata. Terapian tarpeessa onkin taas päätellessä langanpäitä, jotain ihan käsittämättömän hirveää.


Toiset puolet näkyvät tässä. Ovat siis kaksinkertaisia, niin
ei pala käpälät.

Minun piti ostaa tänä vuonna maltillisesti kesäkukkia. Hankin pari pientä, nättiä ja helppohoitoista kukkaa ja ajattelin, että nyt päästään helpolla. Kunnes käytyämme kansainvälisillä suurmarkkinoilla päätimme piipahtaa myös Viherpajalla huomasin roudaavani neljää uutta kukkaa mukaani. (eikä hajuakaan niiden viihtymis- ja hoitovaatimuksista) Saman verran jäi puutarhalle sellaisia, mitkä olisin niin paljon halunnut. Jos vierailet Vantaalla, kannattaa käydä paikalla. Kukat ovat suht edullisia ja ostamani kukat ovat olleet aina laadukkaita. Kukkais- ja väriterapiaa riittää, mutta lisäksi Viherpajalla on pieni japanilainen puutarha. Kosteassa kasvihuoneessa soi miellyttävä japanilainen musiikki ja kalat uiskentelevat lammessa. Myös lapsille varmasti kiehtova paikka.




Onko teillä lukijoilla jo kesäfiilis?

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Täällä ollaan...


...virkattu lahjaksi soma kirjanmerkki....



...kipitetty koiran kanssa totaalisen yllätettyinä, hihna pinkeänä kotiin, ja se koti ei sattunut olemaan tuolla aurinkoisella puolella....

(Tulos: sadepilvelle 3-0 murskavoitto.  Kaikki vaatteet alusasuja myöten kuivumaan.)
 
....askarreltu pitkästä aikaa ihan itse kortti, Tilda-kuvia käyttäen...

 
...sekä nuuhkittu mun lempparipuuta ja -tuoksua. Nyt pitää sniffailla, koska kukinnan aika on lyhyt ja toiseksi tuomenkehrääjätoukat saattavat iskeä minä hetkenä hyvänsä. Sen jälkeen ei tarviikaan sompailla noiden puiden lähelläkään, koko joen tienoo muuttuu aavemaiseksi.

 
 
Puolet elämän iloista
on löydettävissä pikkuasioista,
ohimennen siepatuista.


- O.S. Marden 

lauantai 9. toukokuuta 2015

Tilaustossut

Sain tilauksen tällaisista nilkkamallisista tossuista/sukista, joissa on koristeena jokin virkattu kuvio. Sain vapaat kädet toteuttamiseen, toiveena oli väriä.


 
Täällä ollaan tahkottu viikko sellaista tahtia, että tuntuu. Nyt onneksi pari päivää kuluu rentoutumisen merkeissä. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äidiksi toivoville!

Ps. Ilmastoidut sukat ovat saaneet suosiota, eli toimii! :D

torstai 9. huhtikuuta 2015

Pikkutauluja


Tällaiset pikkutaulut tein jo syksyllä, mutta nyt vasta sain ne laitettua seinälle. Taustalla on verhoista jäänyttä raitakangasta, hyvin sopii siis yhteen. On ollut ajatuksena tehdä vaikka millaisia tauluja virkatuista ympyröistä, mutta enpä ole mitään tämän suurempaa saanut työstettyä valmiiksi saakka. Nämä ovat säälittävät, mutta samalla ihan söpöt ja passaavat hyvin värikkään keittiön seinälle.

Paremmassa valossa vielä lattialla...
 
Kaverilla oli villasukkatarve, flunssakin vaivasi. Kaivelin varastojani, ja sielläpä lymyilikin juuri sopivan kokoiset miesten sukat. En muistaakseni ole näitä täällä näytellyt, kun ovat niin tavikset, ja tämä blogi pursuaa villasukkia. Jämälankoja hyödyntäen on tullut tehtyä melkoisen pappamaiset keskikarmeat sukat, mutta kelpasivat silti nuhanenälle, ja se on tärkeintä.

En enää edes jaksa työntää tuota joka kuvaan tunkevaa karvakaveria
pois. Aina, kun jotain kuvataan, se tunkee paikalle.
Mielellään lelu suussa, jonka se pudottaa kuvauskohteen päälle.
Tällä kertaa näkyy vain kaksi uteliasta käpälää.

 Iskeekö teille sisustusvillitys keväisin? Uusitteko verhoja ja muita tekstiilejä? Itselläni iskee lähinnä siivousvillitys, tai oikeastaan siivousahdistus. Niin ihana kuin tuo aurinko onkin, se on niin kovin julma osoitellessaan säteillään jokaista pölyistä pintaa ja likaista ikkunalasia. Pitäisi laittaa silmälaput sisätiloissa liikuskellessa.