Heräsin tänään 4.45. Tässä kun on muuttunut kevään aikana pääjalkaiseksi möhkäleeksi, tuo nukkuminen on aikamoinen taitolaji ja yöt kuluvat rattoisasti pyöriskellessä. Ja jos ei itse pyöri hetkelliseksi, niin vähintään vauva pyörii masussa. Se tosin on paljon mukavampaa pyöriskelyä.
Pari tuntia myöhemmin oli aamupala syöty, pyykit kuivumassa ja lakanat vaihdettu. Aloitin myös kukonlaulun aikaan vääntämään vitsaa. Kyllä meinasi muuten lentää pajut parvekkeelta eräänkin kerran. Onneksi ei lentänyt, koska kaikessa kieroudessaan ja epätäydellisyydessään tämä aamuyön projekti oli kaiken sen vaivan arvoinen. Se on niin höntti, että se miellyttää silmääni kokoajan enemmän. Kyseessä siis jättimäinen unisieppari, jonka keskustana pahoja unia on nappaamassa taannoin virkkaamani pyöreä liina. Liinalle kun ei tosiaan mitään käyttöä ollut, tein sen vain huvin vuoksi.
 |
| Alku näytti järkyttävältä! Talon sisällä pitsiliina? |
 |
| Lisää kalalankaa, tuli sentään joku roti. Epätoivo silti eniten pinnalla. |
 |
| Neulaa ja lankaa ja härpäkkeitä. Hyvä siitä tuli! |
Uudelle jättiunisiepparille ei varsinaisesti ole vielä paikkaa. Tai olisi, jos osaisin kiinnittää kattoon jonkin sortin koukun. Olisi kuitenkin kiva, että tämä vähän pääsisi liikehtimään ilmavirran mukana. Mallailin siepparia teipillä seinään ja lopulta asetin sen olohuoneen ikkunoiden eteen odottelemaan paikkaansa. Ja kenties järkyttämään avomiestäni, joka palaa huomenna rapakon takaa kotiin. En ole ihan varma, kohtaako taiteellinen näkemyksemme tämän härpäkkeen osalta.
 |
Valossa...
|
 |
Varjossa...
|
Mainittakoon vielä, että olen aina pitänyt kovasti unisieppareista. Niitä löytyy matkoilta tuotuna kaksi jo kotoa sängyn yläpuolelta. Yksi on kaapissa odottelemassa sopivaa paikkaa. Olen myös pohtinut tatuointia aiheesta. Pohdin sitä varmaan loppuelämäni, koska ainoan tatuointini teko sattui sen verran, että vieläkin näin lähes kuuden vuoden jälkeen kirvelee silmiä... Hyvä niin, ei tule hätiköityä!
Aurinkoista äitienpäivää! Itse en vielä ole päivänsankari, mutta kypsyminen ajatukseen on tietenkin mielessä. Kyllä tämä rakkauden määrä vielä syntymätöntä lastamme kohtaan on aika huikea tunne jo nyt.
Täältä voit kuunnella Jenni Vartiaisen päivään sopivan kappaleen Minä sinua vaan:
Täällä tippa linssissä kuunneltu tätä.
Itsetehty unisieppari on hieno! Jospa se tekisi tehtävänsä ja veisi huonot unet pois... ;)
VastaaPoistaT: Sinipiika
Hieno on! Sehän pitää viedä vauvan sängyn luokse, kun on raskausaikanan ja vielä äitienpäivänä tehty :)
VastaaPoista