perjantai 27. toukokuuta 2016

Pyykkipoikapussukka ja jakkaran tuunaus

Uudessa kodissamme on ollut paremmat mahdollisuudet kuivata pyykkiä ulkosalla ilman että a) tarvii hävetä mummokalsareitaan, jotka olivat alimman kerroksen pihalla kaiken kansan nähtävillä ja b) tarvii hätistellä pihan lapsia pois lähmimästä puhtaita pyykkejä mutasormillaan. Nyt pyykit raikastuvat ihanasti ylemmissä korkeuksissa parvekkeella. Totesin kuitenkin, että pyykkipojille on tuulisella parvekkeella tarvetta. Voisi olla kiusallista hakea niitä kalsareitaan tuolta toisten parvekkeilta tai pihoilta. Pyykkipojat hankittuani tulin siihen tulokseen, että ne tarvitsevat oikean pussukan pakastepussin sijaan. (Ja kyllä, mulla oli myös tylsää, luppoaikaa.) Näin ollen kaivelin mahdollisimman raikkaita tilkkuja kaappien perältä ja ompelin kulmakunnan söpöimmän pyykkipoikapussin. Nyt kelpaa! Toinen puoli on sinisävyinen ja toinen punasävyinen.
 
 
 
Ostettiin taannoin pieni porrasjakkara Ikeasta. Halpa ja jykevä on, mutta pitkään mietin miten tuunaisi sitä. Jäi myös tikkuja pehvaan jos siinä istahti kenkiä laittamaan. Sain kaverilta jo kauan sitten dc-fixin (eli tuollainen kontaktimuovi kyseessä) hukkapaloja ja iskin ne jakkaraa koristamaan. Tuli mielestäni tosi kiva, eikä enää tarvi tikkujakaan kestää. Helppoa ja nopeaa hommaa. Tekisi mieli päällystää nyt yhtä sun toistakin!
 
 
Huh, kesäkuu on on jo ovella!
 

torstai 19. toukokuuta 2016

Virkattu peitto

Virkkasin pari vuotta sitten itselleni Puro Batikista tunikaa. Kokoajan oli kuitenkin sellainen olo, ettei siitä tule sopiva ja väritkään eivät ole ihan minua. Marinoitunut mytty joutui purku-uhan alle ja lopulta muotoutui pieneksi kesäpeitoksi vauvalle. Edelleen häiritsee tuo ruskean värin sävy tuossa langassa, mutta tuli tästä silti ihan mukava. Tosi nopeaa lankaa virkata ja mikä parasta, päättelyä liukuvärjäyksen ansiosta vain vähän. Ekan kerran muuten taisin tehdä perinteisistä isoäidin neliöistä jotakin.
 
 
Vähän kiero ja piskuinen, mutta ei sen nyt kuulukaan ihan noin
asennossa pönöttää..
 
Minulla alkoi pari päivää sitten virallisesti äitiysloma. Aika mahtava fiilis!

lauantai 14. toukokuuta 2016

Aurinkoiset kesäpipot

Täältä tulisi sateiselle toukokuun päivälle vähän väriä! Neuloin työkaverin tytöille kesäpipot sävy sävyyn. Pienempi on aivan miniskidivauvakokoa, sen tuleva omistaja nimittäin vasta syntyy hetkenä minä hyvänsä. Lanka on jotain Novitan Samos -tyyppistä, ihanan pehmeää. Ohjetta näihin ei ollut, mutta siis päätelty avoimena ja ommeltu lopuksi neulalla ja langalla neliöpipoiksi jolloin pipon kulmista muodostuu vielä kivat pienet korvat kun pääsee päähän.
 
 
 
 
Sen verran tässä töllissä on aivasteltu, varsinkin miesrukkani, että pari sadepäivää tekee varmasti hyvää luonnon lisäksi myös allergioista kärsiville. Voipahan hyvällä omallatunnolla myös valloittaa sohvan mm-lätkän ja käsitöiden parissa.
 
 
 

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitienpäivän unisieppari

Heräsin tänään 4.45. Tässä kun on muuttunut kevään aikana pääjalkaiseksi möhkäleeksi, tuo nukkuminen on aikamoinen taitolaji ja yöt kuluvat rattoisasti pyöriskellessä. Ja jos ei itse pyöri hetkelliseksi, niin vähintään vauva pyörii masussa. Se tosin on paljon mukavampaa pyöriskelyä.
 
Pari tuntia myöhemmin oli aamupala syöty, pyykit kuivumassa ja lakanat vaihdettu. Aloitin myös kukonlaulun aikaan vääntämään vitsaa. Kyllä meinasi muuten lentää pajut parvekkeelta eräänkin kerran. Onneksi ei lentänyt, koska kaikessa kieroudessaan ja epätäydellisyydessään tämä aamuyön projekti oli kaiken sen vaivan arvoinen. Se on niin höntti, että se miellyttää silmääni kokoajan enemmän. Kyseessä siis jättimäinen unisieppari, jonka keskustana pahoja unia on nappaamassa taannoin virkkaamani pyöreä liina. Liinalle kun ei tosiaan mitään käyttöä ollut, tein sen vain huvin vuoksi.
  
Alku näytti järkyttävältä! Talon sisällä pitsiliina?
 
Lisää kalalankaa, tuli sentään joku roti. Epätoivo silti eniten pinnalla.
 
Neulaa ja lankaa ja härpäkkeitä. Hyvä siitä tuli!
 
Uudelle jättiunisiepparille ei varsinaisesti ole vielä paikkaa. Tai olisi, jos osaisin kiinnittää kattoon jonkin sortin koukun. Olisi kuitenkin kiva, että tämä vähän pääsisi liikehtimään ilmavirran mukana. Mallailin siepparia teipillä seinään ja lopulta asetin sen olohuoneen ikkunoiden eteen odottelemaan paikkaansa. Ja kenties järkyttämään avomiestäni, joka palaa huomenna rapakon takaa kotiin. En ole ihan varma, kohtaako taiteellinen näkemyksemme tämän härpäkkeen osalta.
 
Valossa...
 
Varjossa...
 
Mainittakoon vielä, että olen aina pitänyt kovasti unisieppareista. Niitä löytyy matkoilta tuotuna kaksi jo kotoa sängyn yläpuolelta. Yksi on kaapissa odottelemassa sopivaa paikkaa. Olen myös pohtinut tatuointia aiheesta. Pohdin sitä varmaan loppuelämäni, koska ainoan tatuointini teko sattui sen verran, että vieläkin näin lähes kuuden vuoden jälkeen kirvelee silmiä... Hyvä niin, ei tule hätiköityä!

 
Aurinkoista äitienpäivää! Itse en vielä ole päivänsankari, mutta kypsyminen ajatukseen on tietenkin mielessä. Kyllä tämä rakkauden määrä vielä syntymätöntä lastamme kohtaan on aika huikea tunne jo nyt.
 
Täältä voit kuunnella Jenni Vartiaisen päivään sopivan kappaleen Minä sinua vaan:
Täällä tippa linssissä kuunneltu tätä.