Hyvää isänpäivää!

Tuntuu, että neulon kokoajan sukkia. Eikä se ole pelkkä tunne, sitähän minä teen. Mutta kun mä niin tykkään niitä neuloa ja niitä tarvitsee melkein kaikki! Ja omat villasukkani (poislukien mummini neulomat ikuisesti kestävät supersukat) ovat aivan risoja, sukanneulojalla ei ole sukkia... Seuraavalla kerralla esittelen sentään aikamoisen saavutuksen, kun olen joskus saanut pääteltyä kolmesataamiljoonaa langanpätkää pitkävartisista MINULLE tulevista kirjoneulesukistani. Isäni taas toivoi minulta löysiä, kiristämättömiä unisukkia. Sitä saa mitä tilaa, ei ainakaan kiristä, koska en totta puhuen tiedä pysyykö nämä edes jalassa. Mutta jokatapauksessa nämä pääsevät lahjapakettiin.

 

Lisäksi olen tehnyt pienelle tytölle värikkäät sukkaset langanlopuista. 

 Ostin tänään jouluvalot, mutta vielä ei mielestäni ole sopiva aika niitä laittaa. Edelliset olivat jo ostettaessa osittain rikki ja toista joulua ne eivät sitten jaksaneetkaan. Oikein laadukasta ja ekologista. Vaikka asuinalueeni esimerkin mukaan on jo todellakin aika laittaa jouluvalot, tai siis mahdollisimman paljon jouluvaloja ja -koristeita ikkunoihin. Asun alueella, jossa jotenkin erityisen paljon juhlistetaan näkyvästi kaikkea. Halloweenina (pääsiäisestä puhumattakaan) täällä todella kiertelee jos jonkinmoista örkkiä herkkuja vailla, ja miestäni lainaten: "Parempi olla niillä sitten kanssa kunnon jekkuja, koska mitään karkkeja ei ole luvassa!!!" Joka paikka on täynnä halloween-krääsää ja seuraavana päivänä jo siirryttiinkin sulavasti jouluun. Itse vuosi vuodelta ahdistun enemmän joulunajan kaupallisuudesta. Joulunaika itsessään on aina ollut tärkeää minulle, mutta vain ajatuksen, ei tavaran tasolla. Kävin tänään kauppakeskuksessa katsomassa isänpäivän aiheuttamaa maailmanlopunkaltaista kaaosta, ja vielä autolla. Virhe.  Päätin jälleen kerran, etten astu jouluostoksien merkeissä jalallanikaan mihinkään ylitursuavaan kauppakeskukseen. Nyt todella pitää keksiä mukavia itsetehtyjä lahjoja ja täydentää niitä vaikka nettiostoksilla.

Ei muuta kuin rauhallista ja stressitöntä marraskuuta!

Tee yksi ihminen onnelliseksi joka päivä

— vaikkapa se olisit sinä itse.

Kaks muijaa meni sieneen...

...mutta sieniä ei ollut juuri nimeksikään. Suppilovahveroita on yleensä aina löytynyt, mutta nyt ne harvat mitä löytyi, alkoivat olla jo ehtoopuolen ruusuja niinsanotusti. Kuivuudesta kärähtäneitä kurttuja. Lisäksi kun tein kanttarellilöydön, ilahduin siitä ääneen niin, että Pikku-Milokin riemastui ja söi iloonsa pari lakkia noin vain. Positiivista oli kuitenkin, että hirvikärpäset olivat muilla mailla ja kuivassa metsässä oli ilo liikkua. Toisaalta joku voisi myös ihmetellä miksi harmistun sienisadon vähyydestä, kun en voi sietää sieniruokia. Asiassa on edetty kuitenkin vuosien työstämisellä niin, että aikuismaisin ottein pystyn niitä syömään. Mutta nautinto on siitä kyllä kaukana.

Pikku-Milo ei jättänyt yhtäkään kiveä tai kantoa kääntämättä.

 

Olen melko monena vuotena kasvattanut chilejä parvekkeella, pääosin onnistuneesti. Nykyisen asuntoni terassi on hyvin varjoisa ja kasvatuksille epäsuotuisa.Toisaalta asunnossa on ollut helteilläkin kiitettävän viileää juuri varjoisuuden vuoksi. Tämänvuotiset chilit olisivat tarvinneet kaksinkertaisen kesäajan, ja odoteltiin satoa herkeämättä. Osa taimista näytti myös alusta loppuun saakka yhtä kukoistavalta kuin riutuneet rikkaruohot. Mutta nyt parhaiten menestyneet chilipuskat on nostettu sisätiloihin ja kypsymistä on havaittavissa. Niin paljon niitä hoivasimme, niin kovasti satoa varroimme, ja nyt kiroamme kun ovat penteleet niin tulisia ettei niitä pysty ilman vanhanajan kymmenen litran maitotonkallista syömään. Ollaan ainakin syöty nyt sitten sitä trendikästä aineenvaihduntaa kiihdyttävää ruokaa. Lisäksi olen saanut kivat botox-huulet hetkellisesti, kun päätin muina miehinä haukata raakana ensimmäistä valmistunutta yksilöä...

 

Lopuksi vielä esittelyyn parit tilaussukat, toiset lapselle ja toiset työkaverille. Nyt syksyllä taitaa blogissa pukata sukkaa ja paljon, jos siis kuvittelen saavani kaikki joululahjasukat valmiiksi. Tai siis aloitettua.

Joko te olette aloittaneet joululahja-aherruksen?

Ompelua

Olen taas sinnikkäästi harjoitellut ompelua, ja pitänyt ompelukonetta kaikkien iloksi viikon ruokapöydällä, jos vaikka ehtisi jossain kohtaa taas ommella. Jos koneen vie taas vaatehuoneeseen, ei ainakaan mitään valmistu kun sen hakeminen on muka niin vaivalloista.

"Kahden maitopurkin pöllökauppakassi" meni työkaverille. Hän rakastaa pöllöjä kuten minäkin.

Ompelin ensimmäisen vuorillisen laukun. Ohje Tilda-kirjasta.

Jatkoaika kesälle, koiruli sai uida monta kertaa patikkaretken aikana Nuuksiossa.

Aamukahvin ääressä

Kun kaatuu työviikon jälkeen ennen yhdeksää sänkyyn, on hyvät mahdollisuudet herätä kukonlaulun aikaan lauantaiaamuna. Tässä sitä kaikessa rauhallisuudessaan juon kahvia ja söin liisterimäistä kaurapuuroa. ("kyllähän se tossa levyllä itsekseen hetken voi ootella..") Huomenna aamulla aloitan jokasyksyisen kirppariharrastukseni ja pitäisi varmaan itsekin varata myyntipöytä. Käsitöistä on valmistunut yhdet perussukat, ja isompia hommia on kesken. Lisäksi olen leikannut järkyttävänkokoisen pinon tilkkuneliöitä, koska kuvittelen pystyväni ompelemaan päiväunipeiton. Vaikka suunnitelma on nyt mainittu täällä, en lupaa minkäänlaista tulosta syntyvän seuraavaan viiteen vuoteen....

Lankana Nallea ja Austermann-stepin jämiä.

Näitä lähilampemme sorsat rakastavat syödä. Käyvät myös valkea kuulas -varkaissa!

Minun lempipuulajini.

Se tuntuu jo tuulessa

...nimittäin syksy. Kesä meni jälleen kerran aivan liian nopeasti, mutta sitä se aina on. Alkusyksystä minä pidän, jouluunkin asti vielä menee, mutta sen jälkeen kevät voisi olla ovella jo heti uudenvuoden rakettiroiskeen jälkeen. Kesän muistot lämmittävät, eikö niin. Varsinkin siinä vaiheessa ne lämmittävät kivasti kun rämpii polvia myöten lumessa bussipysäkille, odottelee lumiukkona, että jos se bussi tänään ei jättäisi vuoroa väliin. Muistot lämmittävät myös työpaikalla ulkona seistessäni, miettiessäni miten pystyn lukitsemaan työpaikan ovet, kun ei tunne omistavansa enää sormia. Ja tietenkin vannon alanvaihtoa alalle, jossa saa homehtua toimistossa pistämättä nenää ulos. Ja kesämuistot lämmittävät kun kaivan koiraa aamulla klo 5.00 peittojen alta, kun hän ei halua lähteä pakkaseen. Niinkuin itse haluaisin.

Mutta jopas sitä tultiin jo manattua elämää eteenpäin. Ehkä se ilmastonmuutos (vastaantaistelustani huolimatta) tekee juuri tänä talvena tehtävänsä? Odottelen, että josko pääsisi sienimetsälle kaikkien kiireiden keskellä. Tarvitseehan ne viimesyksyn kanttarellipussit kavereita tuonne pakastimeen!

Lopuksi jo kesäkuussa valmistuneita käsitöitä, jotka ovat jääneet julkaisematta. Aloitin myöskin uuden tunikan teon Puro Batikista. Sehän on aivan ihastuttavaa lankaa, miksi en ole sitä koskaan ennen ostanut. Ehkä siksi, ettei sitä aijemmin ole osunut silmiin tuolla alennushinnalla. Olen tehnyt havainnon, että käsityöelämä on siirtynyt Facebookiin, tai ainakin elävät rinnakkain sulassa sovussa. Minähän tietenkin olen seonnut eräänkin kerran katsellessani toistaankin upeampia töitä ja ohjeita. Jos olet Facebookissa, ja pidät virkkaamisesta, suosittelen ehdottomasti tykkäämään Crochet ideas-sivuista. Helppoja kuvallisia ohjeita ihaniin paitoihin ja tunikoihin muunmuassa.

Huomisesta alkaen  Viuhdilla alkaa arki painaa päälle. Syksyn ja talven aijon selvitä urheilun, käsitöiden ja rakkauvven voimilla. Samaa suosittelen teille kaikille! :)

Kankaanpainantaa. Valkoiselle keittiöpyyhkeelle sabluunalla tuputeltu kuvio.

Mary Oljen 70-luvun kirjasta pieni pitsiliina. Tämä on tehty kalastajalangasta.