Erikoinen kevät

Tämä kevät taitaa olla sellainen, joka jää mieleemme pitkäksi aikaa. Meidän arkemme ei ole toistaiseksi muuttunut muuten, kuin että kyläilyt ovat tietenkin kaikin puolin olleet pannassa. Ulkoilmasta olemme nautiskelleet sitäkin enemmän. Olen kyllä kiitellyt monta kertaa sitä, että tämä korona iski kevätpuolella. Tätä lymyilyä kestäisi huomattavasti huonommin, jos sataisi ja olisi synkeää muun synkkyyden lisäksi. Lähipiirini on toistaiseksi pysynyt terveenä.

Meillä on kotona kaikki tasot peittyneet pikkuhiljaa taimipurkeilla. Onneksi korona ei estä sentään viherpeukalointiharrastuksia! Hieman olen myös ehtinyt neuloa, tein ensimmäistä kertaa makkaravarsisukat. Aika pirtsakan väriset tuli, tykkään kovasti. Jämälankojen tuhoamisprojekti on hiljalleen käynnistymässä. Kävin kaikki lankani läpi ja lahjoitin ylimääräiset pois. Ja tilasin lisää... mutta niihin en koske, ennenkuin olen saanut tuhottua muutamia jämäkeriä pois nurkista.

Hyvää pääsiäistä! Terveyttä toivon myös kaikille. <3

Tulkoon joulu..vähän myöhässä, mutta kuitenkin!

Olen aikaisemminkin yrittänyt aloittaa Niina Laitisen yhteisneulontasukkia hänen Facebook-ryhmässään. Tällä kertaa ylitin itseni, koska sain omassa mittakaavassa erittäin haastavat joulukalenterisukat 2019 tänään valmiiksi! Joulukuussa joka päivä ilmestyi uusi ohjeenpätkä, ja tipahdin matkasta jo ensimmäisellä viikolla. Toivo (ja lanka) meinasivat loppua useampaan otteeseen, mutta tässä ne nyt ovat. Hienoimmat sukat, jotka olen koskaan tehnyt! Lankana on Nalle. Kantapään jouduin tekemään eri väristä, koska pinkki lanka ei olisi muutoin riittänyt.

 Lisäksi neuloin työkaverin tulevalle vauvalle lahjaksi pikkuruiset sukat Woolista.

Rauhallista joulua!

Yhdet sukat sain pukinkonttiin neulottua. Tai kahdet, mikäli lasketaan mukaan toiset, joiden piti olla viime jouluna paketissa. Sain ne kesällä valmiiksi, hups! Onneksi saaja ei tiedä, milloin ne on tehty.

Arvaatko, miksi kuvanoton hetkellä
aloinkin yhtäkkiä karjua? ;)
Piparkakkutalo on äitini upea
lahja lapsenlapselleen.

Petteri Punakuonot

Helpot ja hilpeät joulukortit pienen lapsen kanssa: jalkaan sormiväriä, läts kartongille ja nenä, silmät ja sarvet paikoilleen. Tämä idea tuli Facebookissa vastaan, ja näistä tuli aika veikeät. Muksu jaksoi liimata kaikki nenät, mutta silmistä suurin osa jäi äidin hommaksi. Harmi, koska lapsen tekemille poroille tuli hupaisammat ilmeet.

Mukavaa joulunalusaikaa! Täällä meillä lumi peitti viikolla maan ja aurinkokin on piristänyt maisemia ja mieltä.

Kesä tuli ja meni

Heippa pitkästä aikaa!

Täällä blogin puolella on taas vierähtänyt tovi ilman päivityksiä. Arki on edelleen niin vauhdikasta, että käsitöille ei tahdo jäädä aikaa. Ja viimeiset kolme vuotta on mennyt enemmän tai vähemmän sumussa univajeen takia. Vaan viimein alkaa tuntua, että on saanut ladattua edes satunnaisesti akkuja ja keskittymiskykykin on palautumassa lähemmäs normaalia. Tämän seurauksena olen saanut muutamia neuletöitä jopa valmiiksi asti, ja tässä kivat lapaset, jotka sain viimein kuvattua.

Nämä on neulottu jämälangoista (uusien lankojen osto on ollut pitkään pannassa, koska kaikki lankaostokset ovat jääneet keräasteelle kaappiin) ja keskelle virkkasin heijastinlankaa. Toisessa kuvassa näkyy, että kyllä se pikkuisen sieltä salaman kanssa heijastuu.

Tänä vuonna uudistimme paljon pihaamme, siihen kului euroja ja aikaa. Kasvatimme jälleen herkullisia kirsikkatomaatteja, perunaa ja yrttejä. Kesäkurpitsat vei tänä vuonna härmä, viime vuonna jaoimme naapurustoonkin satoa. Omenapuu piti välivuoden, luumua taas tuli jaettavaksi säkkikaupalla ympäri kyliä. Loppuun vielä muutamia kuvia puutarhastamme.

Erikoisempi tähtisilmä

Kevään tulppaaneja

Kompostista itsekylväytyneet tomaatit tuottivat satoa!

Pikku-Milo nauttii kesästä ja lämmöstä.

Mustasilmäsusannaa kasvatan ensi vuonnakin, ihana!

Kivat kaksoset..

Ruska on ollut tänä  vuonna mieletön.

Peikon ostin Koiramäen pajutallilta.

Ihanaa loppusyksyä! Minulla alkaa ajatukset olla jo joulussa. Lapsen kanssa joulunaika on aivan erilaista kuin ennen.