Auta kevättä - syö lunta!

Otsikossa piilee suuri toiveeni: talvi kiltti, anna jo periksi. Tänään sentään kuului lohduttavaa veden ääntä räystäistä. Kuului myös ei-niin-lohduttavia rymähdyksiä kun korkean kerrostalon katolta putoaa jättimäisiä lumikertymiä.

Minä olen väkertänyt näiden parissa viime ajat. Aivan hullun hommaa. Joskus vielä teen itselleni maailman kirjavimman torkkupalapeiton. Vaan en vielä. Tämä jääkööt pieneksi ja sopikoot jollekin hobitille tai vauvalle, jos kohta ei ala palat lisääntyä itsekseen. Ja kyllä kai jonkun pikkutytön pieni nukkekin voisi tarvita peittoa...

Palasten ohjeet ovat kirjasta 200 virkattua ruutua. 200!?

En kehdannut käydä virpomassa, vaikka
materiaalia olisi löytynyt. Jouduin myös itse
syömään virpojille varatut herkut, kun eivät
ne trullit uskaltaneet tämän noidan
luokse saapua.

Kävin Suomenlinnassa eilen kuikuilemassa...

...ja kyllä maistui kahvi ja varsinkin se erittäin
kevyen ja terveellisenoloinen kakkupala
niin hyvältä!
 

 

Yksinkertainen, mutta rakas

Tässä esittelen Ylpeänä ensimmäisen vaateompelukseni sitten ylä-asteen. Ompelu ei ole todellakaan vahvinta alaani mutta olen päättänyt, että sitä alan nyt harjoitella. Ainakin olen onnistunut hamstraamaan kankaita. Hyvä alku.



Pääni ja varsinkin kaksoisleukani olivat
 niin kauniita,
että se oli leikattava ettei lukijat
tule kateellisiksi. ;)



Mekon kaava on tällaisesta kirjasta. Aivan
ihastuttavia malleja, mutta taitoni
ei riitä puoliinkaan.  Vielä! Ja jos luulette, että
tuon tekemäni mekon kuva löytyy tuolta..niin joo,
hihojen kera voi löytää samankaltaisen.
Nimimerkillä "Hihat lensivät roskiin parin
harsimisen ja jälkeen."

 

Aurinko armas



 

Kyllä kelpaa taas elellä kun taivaalla häikäisee niin perhanasti loistaa ihanasti kevättä lupaava aurinko. Jo alkaa taas kiinnostaa pitkät lenkit koiran kanssa ilman hampaiden kalistelua ja jatkuvaa pimeyttä. Nyt minulla ei ole esitellä mitään uutta valmistunutta, mutta taas olisi sata ja yksi ideaa toteutettavana. Kun olis vaan sitä kuuluisaa aikaa...Pakko vaan käydä siellä töissä edelleen, vaikka voitin kaksi kertaa lotossa parin kuukauden sisään. Harmi vaan, että nuo 1 euron lottovoitot eivät pistäneet erityisemmin silmään tiliotetta tarkastettaessa... Oravanpyörä pyörikööt, unelmointi jatkukoot.

 

Erinomaista viikkoa kaikille, nauttikaahan auringosta!

 

Sattui olemaan alennusmyynnissä pari opusta. Erityisesti
miellyttää tuo "Ompele suit sait sukkelaan."  Olenhan luonteeltani
erityisen kärsivällinen ja pitkäjänteinen, eiku....

 

Ai että, tein ensimmäistä kertaa elämässä senmoisia
sämpylöitä, ettei olisi edes pikkuveli päässyt
narisemaan jotain purkkamaisesta
koostumuksesta. Puhumattakaan kauniista
ulkomuodosta. Jee! Täällä ohje
servetintaitteluun, suit sait sukkelaan
tuokin muodostuu aamiaispöytään.

 

Pakko esitellä aivan ihana uusi hyllykoristukseni, jota
myy iki-ihana Virkkukoukkunen. Olen
niin Virkkukoukkusfani, heidän omat sekä nämä
ulkomaan ihanuudet vievät mennessään...

 

Korvikset ovat samaa sarjaa, ja nämä on kyllä
mageet. Pääsi satojen joukosta top kymppiin mun
rihkamakorvislistalla. Niinku mulla olis ees
muita.. ;)

 

Tässä vielä lopuksi Pikku-Milo
talvitunnelmissa. Onneksi kohta
saadaan taas kuvia ilman tuota
valkoista möhmöä.


 

 

Hu-huu taas

Oi voi, nyt on tämä täti tyytyväinen. Pöllöfani antaa tottakai kaverin uudelle tulokkaalle lahjaksi pöllösetin. Hattu on omasta päästä ja lapasten malli on Siljan lapaset.

 

Yksi kuukausi kevääseen..eikö?

Onhan täällä jotain puuhailtu... Mukavaa helmikuuta!

Hartaasti neulotut lapaset, jotka pääsevät ystävälle
ystävänpäiväpakettiin. Jos luulet, että niiden piti
olla jo joulupaketissa, saatat olla oikeassa.

Näin aikuismaisia ystävänpäiväkortteja ajattelin
lähettää tänä vuonna.

Täällä ollaan myös urpoiltu oikein olan takaa.... allekirjoittaneen
urpoilusta jätettäköön kuvamateriaali julkaisematta.

Olen askarrellut Sinellin kuviokartongeista (niille
on varmaan joku hienompikin Oikea nimi olemassa)
pientä kivaa...

Tähän ne pääsivät koristamaan. Ostin "hyllykön"
Porvoosta, putiikista Jokikatu 6. Voisin muuttaa
sinne. Sinne kauppaan. Se on toistaiseksi
mielestäni maailman ihanin kauppa. Hävettää vaan
se aika, minkä siellä hartaasti vietän silmät
vadin kokosena ihastuksesta. No, tuo
hyllykkö on aika mukava, kun sitä
voi tuunata aina ja aina vaan. Ehkä.
Ei ollut loppujen lopuksi helppoa miettiä
mitä siihen joulukoristeiden jälkeen laittaisi.