Otsikossa piilee suuri toiveeni: talvi kiltti, anna jo periksi. Tänään sentään kuului lohduttavaa veden ääntä räystäistä. Kuului myös ei-niin-lohduttavia rymähdyksiä kun korkean kerrostalon katolta putoaa jättimäisiä lumikertymiä.
Minä olen väkertänyt näiden parissa viime ajat. Aivan hullun hommaa. Joskus vielä teen itselleni maailman kirjavimman torkkupalapeiton. Vaan en vielä. Tämä jääkööt pieneksi ja sopikoot jollekin hobitille tai vauvalle, jos kohta ei ala palat lisääntyä itsekseen. Ja kyllä kai jonkun pikkutytön
pieni nukkekin voisi tarvita peittoa...
 |
| Palasten ohjeet ovat kirjasta 200 virkattua ruutua. 200!? |
 |
En kehdannut käydä virpomassa, vaikka
materiaalia olisi löytynyt. Jouduin myös itse
syömään virpojille varatut herkut, kun eivät
ne trullit uskaltaneet tämän noidan
luokse saapua. |
 |
| Kävin Suomenlinnassa eilen kuikuilemassa... |
 |
...ja kyllä maistui kahvi ja varsinkin se erittäin
kevyen ja terveellisenoloinen kakkupala
niin hyvältä!
|