Ompelua

Olen taas sinnikkäästi harjoitellut ompelua, ja pitänyt ompelukonetta kaikkien iloksi viikon ruokapöydällä, jos vaikka ehtisi jossain kohtaa taas ommella. Jos koneen vie taas vaatehuoneeseen, ei ainakaan mitään valmistu kun sen hakeminen on muka niin vaivalloista.

"Kahden maitopurkin pöllökauppakassi" meni työkaverille. Hän rakastaa pöllöjä kuten minäkin.

Ompelin ensimmäisen vuorillisen laukun. Ohje Tilda-kirjasta.

Jatkoaika kesälle, koiruli sai uida monta kertaa patikkaretken aikana Nuuksiossa.

Aamukahvin ääressä

Kun kaatuu työviikon jälkeen ennen yhdeksää sänkyyn, on hyvät mahdollisuudet herätä kukonlaulun aikaan lauantaiaamuna. Tässä sitä kaikessa rauhallisuudessaan juon kahvia ja söin liisterimäistä kaurapuuroa. ("kyllähän se tossa levyllä itsekseen hetken voi ootella..") Huomenna aamulla aloitan jokasyksyisen kirppariharrastukseni ja pitäisi varmaan itsekin varata myyntipöytä. Käsitöistä on valmistunut yhdet perussukat, ja isompia hommia on kesken. Lisäksi olen leikannut järkyttävänkokoisen pinon tilkkuneliöitä, koska kuvittelen pystyväni ompelemaan päiväunipeiton. Vaikka suunnitelma on nyt mainittu täällä, en lupaa minkäänlaista tulosta syntyvän seuraavaan viiteen vuoteen....

Lankana Nallea ja Austermann-stepin jämiä.

Näitä lähilampemme sorsat rakastavat syödä. Käyvät myös valkea kuulas -varkaissa!

Minun lempipuulajini.

Se tuntuu jo tuulessa

...nimittäin syksy. Kesä meni jälleen kerran aivan liian nopeasti, mutta sitä se aina on. Alkusyksystä minä pidän, jouluunkin asti vielä menee, mutta sen jälkeen kevät voisi olla ovella jo heti uudenvuoden rakettiroiskeen jälkeen. Kesän muistot lämmittävät, eikö niin. Varsinkin siinä vaiheessa ne lämmittävät kivasti kun rämpii polvia myöten lumessa bussipysäkille, odottelee lumiukkona, että jos se bussi tänään ei jättäisi vuoroa väliin. Muistot lämmittävät myös työpaikalla ulkona seistessäni, miettiessäni miten pystyn lukitsemaan työpaikan ovet, kun ei tunne omistavansa enää sormia. Ja tietenkin vannon alanvaihtoa alalle, jossa saa homehtua toimistossa pistämättä nenää ulos. Ja kesämuistot lämmittävät kun kaivan koiraa aamulla klo 5.00 peittojen alta, kun hän ei halua lähteä pakkaseen. Niinkuin itse haluaisin.

Mutta jopas sitä tultiin jo manattua elämää eteenpäin. Ehkä se ilmastonmuutos (vastaantaistelustani huolimatta) tekee juuri tänä talvena tehtävänsä? Odottelen, että josko pääsisi sienimetsälle kaikkien kiireiden keskellä. Tarvitseehan ne viimesyksyn kanttarellipussit kavereita tuonne pakastimeen!

Lopuksi jo kesäkuussa valmistuneita käsitöitä, jotka ovat jääneet julkaisematta. Aloitin myöskin uuden tunikan teon Puro Batikista. Sehän on aivan ihastuttavaa lankaa, miksi en ole sitä koskaan ennen ostanut. Ehkä siksi, ettei sitä aijemmin ole osunut silmiin tuolla alennushinnalla. Olen tehnyt havainnon, että käsityöelämä on siirtynyt Facebookiin, tai ainakin elävät rinnakkain sulassa sovussa. Minähän tietenkin olen seonnut eräänkin kerran katsellessani toistaankin upeampia töitä ja ohjeita. Jos olet Facebookissa, ja pidät virkkaamisesta, suosittelen ehdottomasti tykkäämään Crochet ideas-sivuista. Helppoja kuvallisia ohjeita ihaniin paitoihin ja tunikoihin muunmuassa.

Huomisesta alkaen  Viuhdilla alkaa arki painaa päälle. Syksyn ja talven aijon selvitä urheilun, käsitöiden ja rakkauvven voimilla. Samaa suosittelen teille kaikille! :)

Kankaanpainantaa. Valkoiselle keittiöpyyhkeelle sabluunalla tuputeltu kuvio.

Mary Oljen 70-luvun kirjasta pieni pitsiliina. Tämä on tehty kalastajalangasta.

Taskuton

Minulla on joka kesä sama ongelma. Minne laittaisin avaimet ja puhelimen, kun kesälenkkeilyasussa ei ole taskuja. Tietenkään muutamana viime päivänä ei ole ollut kyseistä dilemmaa, kun näin heinäkuussa on tullut lenkkeiltyä tyytyväisenä tuulitakki päällä. Tänään harkitsin jo sormikkaiden hakua kellarista ja korvillakin olisi pitänyt tuulen takia olla jotakin. No, nyt kuitenkin virkkasin pitkäolkaimisen pikkulaukkusen, joka keikkuu mukana lenkkeilyn lomassa jättäen kädet vapautuneiksi, jos nyt hihnaa ja siinä toisinaan vetävää täydellisesti käyttäytyvää koiraa ei lasketa.

Lankana Lankamaailma Nordiasta ilmaiseksi (lue: olet taas vaihteeksi vahingossa ylittänyt tietyn rajan ostossummassasi, eli todella ilmainen kerä...) saatu Marks & Kattensin Magnolia -puuvillalanka. Aivan kammottavaa virkattavaa kun on niin löyhäkierteistä. Onneksi tuohon tuhoutui jo lähes toinen kerä kokonaan. Mutta, lopputulokseen olen tyytyväinen ja sopiva nappikin löytyi nappirasiasta. Ohje tuli omasta päästä tällä kertaa, uskomatonta.

Tennarit ne olla pitää

Minun on pitkään pitänyt tehdä Converse-tyyliset sukat. Nämä ei tosin valmistuneet minulle vaan menivät lahjaksi. Tämä on pakko tarkentaa, ettette kuvittele että mulla on kesäisinkin noin karvaiset jalat. Varmaan jo kaikille tuttu ohje sukkiin löytyy täältä. Minä tosin tein ihan vaan normaalin sukan oman pääni ohjeilla. Ja tuo nilkassa oleva tähtikuvion helppo kuvitettu ohje löytyy täältä. Nauhat virkkasin itse, koska kuvittelen että kengännauhat ei sitten kuitenkaan ole käytännölliset itse käytössä.

Jauhan täällä joka kerta jotain säästä. Ei sillä, etten keksisi muuta lopetusta kirjoituksilleni... ;) Mutta nytkin tuli mieleen, että aamulla töihin lähtiessä laitoin pitkähihaisen paidan ja ulkotakin päälleni. Ei mitään jos olisi syyskuun loppupuoli, mutta kun nyt on se heinäkuu käsittääkseni. Tosin voin olla väärässäkin, sillä tyytyväisenä yritin tehdä Lottoa keskiviikkona viimeviikolla. Sitä ne vuorotyö ja arkivapaat teettää, ei väliä mikä päivä on ja hyvä niin!