maanantai 7. lokakuuta 2013

Kaks muijaa meni sieneen...

...mutta sieniä ei ollut juuri nimeksikään. Suppilovahveroita on yleensä aina löytynyt, mutta nyt ne harvat mitä löytyi, alkoivat olla jo ehtoopuolen ruusuja niinsanotusti. Kuivuudesta kärähtäneitä kurttuja. Lisäksi kun tein kanttarellilöydön, ilahduin siitä ääneen niin, että Pikku-Milokin riemastui ja söi iloonsa pari lakkia noin vain. Positiivista oli kuitenkin, että hirvikärpäset olivat muilla mailla ja kuivassa metsässä oli ilo liikkua. Toisaalta joku voisi myös ihmetellä miksi harmistun sienisadon vähyydestä, kun en voi sietää sieniruokia. Asiassa on edetty kuitenkin vuosien työstämisellä niin, että aikuismaisin ottein pystyn niitä syömään. Mutta nautinto on siitä kyllä kaukana.

Pikku-Milo ei jättänyt yhtäkään kiveä tai kantoa kääntämättä. 




Olen melko monena vuotena kasvattanut chilejä parvekkeella, pääosin onnistuneesti. Nykyisen asuntoni terassi on hyvin varjoisa ja kasvatuksille epäsuotuisa.Toisaalta asunnossa on ollut helteilläkin kiitettävän viileää juuri varjoisuuden vuoksi. Tämänvuotiset chilit olisivat tarvinneet kaksinkertaisen kesäajan, ja odoteltiin satoa herkeämättä. Osa taimista näytti myös alusta loppuun saakka yhtä kukoistavalta kuin riutuneet rikkaruohot. Mutta nyt parhaiten menestyneet chilipuskat on nostettu sisätiloihin ja kypsymistä on havaittavissa. Niin paljon niitä hoivasimme, niin kovasti satoa varroimme, ja nyt kiroamme kun ovat penteleet niin tulisia ettei niitä pysty ilman vanhanajan kymmenen litran maitotonkallista syömään. Ollaan ainakin syöty nyt sitten sitä trendikästä aineenvaihduntaa kiihdyttävää ruokaa. Lisäksi olen saanut kivat botox-huulet hetkellisesti, kun päätin muina miehinä haukata raakana ensimmäistä valmistunutta yksilöä...

Lopuksi vielä esittelyyn parit tilaussukat, toiset lapselle ja toiset työkaverille. Nyt syksyllä taitaa blogissa pukata sukkaa ja paljon, jos siis kuvittelen saavani kaikki joululahjasukat valmiiksi. Tai siis aloitettua.

Joko te olette aloittaneet joululahja-aherruksen?


1 kommentti:

  1. Chili ei oikein kuulu lemppareihini. Sieniä syön kyllä, jos joku muu etsii ne metsästä. En nimittäin erota sieniä toisistaan paitsi ehkä kanttarellin. Ensimmäinen joululahja taisi valmistua jo maaliskuussa, mutta seuraava vasta pari viikkoa sitten.

    VastaaPoista