lauantai 11. tammikuuta 2014

Aherrusta

 
Tässä me teemme sukkia. Välillä vähän ahdistaa.
Koiraa nimittäin, kun lanka tai kerä koskettaa
yllättäen arvon turkkia tai puikko putoaa maahan.
Puikon nostaminen vaatii kärsivällistä odottelua,
kunnes saa taas asennon otettua takaisin.
 
Tässä ne sukat nyt ovat. Ja ihan mulle itselleni!
Tuo mukavannäköinen ja helppo kuvio
on napattu Novitan sukkalehden yhdestä
sukkamallin osiosta. Enhän mä enää muuta
tarvitsekaan kuin tuon sukkalehden, kun
se tuntuu olevan toimiva raamattu minulle
opetellessani uusia juttuja!
Ja ne uudet jutut eli niiden opettelu tuntuu olevan nyt mun juttuni.
 Kiitos vaan salaiselle neuleystävälleni vuosien takaa,
hän minulle tuon lehden aikoinaan lähetti.
 
Tässä mä kävin vastaamassa puhelimeeen. Sillä välin oli laaduntarkastaja
jo ehtinyt ottaa paikat haltuun.
 
Kuva on vähän hätäinen, (muutenhan mun kuvat
eivät ikinä ole...) mutta ompelin aika onnistuneesti
uudet tyynynpäälliset sohvalle. Ilahduin
ohjeesta, jossa vältti vetoketjun. Se olisi
ollut liian haastavaa. Tässäkin jännäsin kokoajan milloin mokaan.
Mutta oonkin hankkinut kivan ompelukirjan, jossa on kaikki ohjeet kuvitettuja.
 Pösilökin voi siis onnistua! Pitkään on tehnyt
mieli hankkia paljon värikkäitä asioita kotiin, kun
värit tuntuvat nykyään ilahduttavan kovasti silmää. Kodin
ykkösessä oli kankaita niin törkyhalvalla, että uskalsi
ottaa riskin ja vaihtaa suoraan valkoisista verhoista
räväkkäämpään raitaan. Olisi siellä ollut
muitakin vaihtoehtoja, vielä isompia muutoksia,
mutta aloitetaan nyt tällä pikkuhiljaa. Pitäisi jossain
kohtaa päästä eroon tuosta väärän värisestä sohvasta,
niin voisi miettiä muitakin ratkaisuja. Sohvan väri vie paljon
huomiota olohuoneessamme, vaikka olenkin yrittänyt
piilotella sitä viltin alla...
Tässä torkkupeitto, josta joskus mainitsin. Ja uudet verhot,
johon jalkani sulautuvat näköjään täydellisesti. Jälleen
opin uutta! Loppujen lopuksi tuon teossa
karseinta oli niiden palojen piirto ja leikkaus. Ja se,
kun ne ei jostain syystä kuukauden jälkeenkään
viitsineen yhdistyä itsestään, vaan makoilivat
vaatehuoneen hyllyllä. Lopulta kun tartuin toimeen, ompelu
meni kivasti. Olihan mulla se pösilöiden kuvitettu ohjekirja tässäkin nimittäin
käytössä. Tuo onkin kivasti rytyssä jo kuvassa,
koska pääsi aika pian tämän päiväunihirmun käyttöön. Tämähän
on aika pieni, koska oli tosiaan vain kokeilu. Vaan kyllä mä siitä
tarvittavan lämmön hyviin päiväuniin olen saanut oikein onnistuneesti.
 
Ps. Torkkupeitosta ei valitettavasti löydy tekovaiheesta kuvaa. Sain niin hirveitä raivareita koiralleni siinä vaiheessa, kun palat olivat järjestyksessä lattialle levitettyinä, että koirarukka ei lopulta uskaltanut tulla lähellekään tapahtumapaikkaa. Mutta siis joo, kyllä se ehti tuhota kaiken pariin kertaan. "Mä tästä vaan pikaisesti kipaisen ohi." "Jos mä pikkuisen ravistelisin tätä mun pehmoleluani tässä." Mutta kun jackrusselinterrieri haluaa osallistua kaikkeen. Ja niinhän se osallistuukin. <3
 

4 kommenttia:

  1. Ihania käsitöitä olet tehnyt! Hienosti ovat onnistuneet Milon avusta huolimatta. :)
    T: Sinipiika

    VastaaPoista
  2. Kauniit sukat ja ompelukset myös :)

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia! T: Viuhti ite

    VastaaPoista
  4. Kauniit sukat. Hienosti onnistunut lopputulos ja ihanan lämmittävä väri pakkasia ajatellen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!