keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Keskiviikkoa

 
Harjoittelin taas palmikoiden tekoa. Lankana on 100% villalanka, joka vyyhdissään tuntui todella todella pehmoiselta. (Heaven's hand Wool Classic) Minä en ole koskaan pystynyt, enkä pysty, käyttämään villaa sisältäviä vaatteita muuten kuin käsissä ja jaloissa. En edes vauvalankoja tai  villaa sisältävää paitaa  aluspaidankaan päällä.  Kamalinta olisi kaulalla jokin villa-ahdistus.  Kuitenkin jostain syystä kuvittelin, että tämä menisi pipona. Juu ei. Otsa oli aivan punainen käytön jälkeen. Jospa äitini haluaisi tämän, nätti se nimittäin on.
 
En muista olenko jo maininnut, että tuossa kesällä vihdoin toteutin yhden ajatuksen tasolla olevan projektin, ja hain Pikku-Milon kanssa metsästä kivan sileän ja kuorestaan kuoriutuneen oksankarahkan kotiin. Milolla tosin oli erittäin haastava tehtävä pitää hampaansa erosta karahkasta sekä kotimatkalla, että kotosalla. Olisihan se tarkoin valittu oksa nimittäin ollut mukava  sisätiloissa pureskella päreiksi. Hartaasti en saanut mitään aikaiseksi kuivasin sitä ja lopulta maalasin sen akryylimaalilla lilaksi. Jouluksi ripustin siihen joulupalloja ja nyt ajattelin, että ompelen siihen jotakin ihanan värikkäitä koristeita. No, koristeet näyttävät ihan urpoilta ja eksyneiltä tuossa oksassa tällä hetkellä, mutta katsotaan josko keksisin jotain ja voisin laittaa kuvan itse oksastakin blogiin. Mutta tässä nämä mahtavat koristukset: Tilda-lintuja ja ihan vaan maatuskoja kankaan kuvioista leikattuna ja täytettynä. Maatuskan muoto ei nyt sitten kuitenkaan miellytä silmää, vaikka kankaalla näyttää ihan näteiltä.
 
 
Ja voi kyllä, on taas tyypillinen Viuhdin Vauhdissa -kuva laadultaan. Piti tietysti hoitaa kuvaaminen keskellä yötä, jotta saa nuo nythetiäkkiä oksalleen. Ja kun valo ei riitä, voi pitää taskulamppua suussa antamassa "luonnollista" valaistusta kuvaan.
 
Ps. Olen tyrmistynyt, kun Suomen kielen lautakunta on ilmoittanut tänään, että nykyään on oikein kirjoittaa ja sanoa esimerkiksi "alkaa tekemään". Itsehän en ymmärrä esimerkiksi pilkkusäännöistä juuri mitään, mutta tuo on asia johon olen välillä kiinnittänyt huomiota blogia kirjoittaessani. Tai ainakin olen yrittänyt, koska kirjoitan lähes poikkeuksetta väärin tuon sanamuodon. Ja nyt ne sitten kehtaavat päättää, että tuo kaikki keskittyminen on ollut turhaa. En aijo siis oikolukea tätä tekstiäni tämän mielipahan takia. Kyllä oli Arvi Lindkin niin mielensä pahoittanut.

1 kommentti:

  1. Ihana pipo;kadotin viime talvena samannäköisen johonkin automatkalla.Nuo maatuskat ja linnut ovat kauniita! :)

    T: Sinipiika

    VastaaPoista