Luvassa lapsekas päivitys. Sitä ennen on pakko hieman tuttavallisesti puhua säästä. RÄNTÄÄ? Juhannusviikolla!? Etelä-Suomessa!? ...eipä siitä sen enempää.
Olipa kerran pieni sammakko.
Se oli niin kovin orvon oloinen. Mutta sitten sattui onnenkantamoinen, ja se löysi hevosenkengän ja melkein ainakin neliapilan.
Hyvä täs on olla näin...mutta kotikin olisi kiva...
No mutta kappas!
Mikä tuuri! Tämä on hyvä!
Ja niin sammakko aikoo elää onnellisen elämän minihuussissa, joka pääsi koristeeksi mökille ihan uuteen isoon huussin. Mökin ostin Sinellistä ja maalasin sen jo aikoja sitten, mutten löytänyt sinne sopivaa asukkia. Vaan maaseudun itsepalvelukirpputorilta löytyikin tuo tyytyväisenoloinen otus hyllystä lymyilemästä. Hieman hävetti aikuisena ihmisenä hipsiä kassalle tuon ja kahden viisisenttisen kanssa. Mutta kun se oli juuri sopiva.
Jokaisessa tarinassa pitäisi olla pieni jännitysmomentti ja opetus tuon onnellisen lopun lisäksi. Tässä teille tämän tarinan jännitysmomentti suoraan kulisseista. Ensimmäinen kuva on otettu seisten jalankärki tuon lieron kyljessä kiinni. Voin kertoa, että tämän huomatessani kuvauspaikan ja -tavaroiden paikka vaihtui nanosekunnissa ja kirkaisuni ajoi pois kaikki eläimet pakoon kilometrin säteellä. Paitsi tämän. Se jäi aurinkoon köllöttelemään muina lieroina.
Vaan kuka se onkaan loppujen lopuksi kenenkin mailla tunkeilemassa?
Sammakko ja huussi ovat mainio yhdistelmä. Ja mitäpä sitä miettimään mitä aikuisena tekee! Se voi olla, että tuotit kaupan kassallekin hilpeyttä ja sen päivä piristyi. :)
VastaaPoistaSaku Sammakko sai hyvän kodin. Siis ihan oikeasti!
VastaaPoistaMatelijoista viis, kunhan pysyvät pihapiirin ulkopuolella. :)
T: Sinipiika
Söpö Saku omassa talossaan:) Lierolla ei tainnut olla sahalaitaa, joten sen voi antaa oleskella rauhassa.
VastaaPoistaKiitoksia kommenteista, Marjut, juu vaskitsa tuo on, mutta mulle kaikki lierot kastemadoista lähtien tekee tiukkaa. Ja annoin olla rauhassa, kun ei tarvitse koiran takiakaan hätyytellä pois. T: Viuhti ite
VastaaPoista