Virkkasin puuvillalangasta pikaisen pussukan, johon mahtuu uusi isompi puhelimeni. Muodosta tuli vähän erikoinen, syystä joka ei koskaan minulle varsinaisesti selvinnyt. Ilmeisesti jotain virhettä laskuissa voisi joku epäillä. Mutta ajaa asiansa hyvin ja kelpaa minulle.
Käytiin eräänä kesäiltana myös pitkästä aikaa moikkaamassa Pikku-Milon rakkaita ystäviä kotieläintilalla. Kyllä siinä ihmiset ihmettelivät, kun lampaat tulivat heti koiran luokse ja rakkaus oli molemminpuolista. Pusuja jaettiin puolin ja toisin ja häntä vispasi.
Liikuttavaa, eikö?
Söpö pikkulaukku! Ei ole kaveria karvoihin katsomista;)
VastaaPoista