Mukavuusalueelta poistumista

Ihminen ei kuulemma kehity, jos ei uskalla poistua mukavuusalueeltansa. Nyt on poistuttu, ei tosin vaihtamalla työpaikkaa tai aloittamalla uusi extreme-laji, vaan neulonnan saralla. Palmikot ovat olleet minulle aina lähes liian suuri kynnys ylitettäväksi. Tämän pipon syntymistä edelsi kauppojen koluaminen, olisin ostanut samanlaisen valmiina jos olisin vain löytänyt. Minulla nääs oli ihana palmikkopipo, joka katosi mystisesti samana päivänä kuin vuosi sitten heitin lipat jäätiköllä. Tämä Novitan Hile-langasta tehty pipo onnistui todella hyvin ja korvaa rakkaan edeltäjänsä. Korkkasin myös syksyllä ostamani palmikkopuikkopakkauksen ja sehän olikin erittäin helpottava vempele.

 

Ohje tähän pipoon on Suuri Käsityölehdessä, 2/2013 ja onpa lehdessä muitakin aika kivoja pipoja. Muokkailin silmukkamäärää Hileelle sopivaksi. Yksi kerä riitti tähän pipoon, vain tupsun kiinnityslankaan tarvitsi aloittaa toinen kerä.

 

 

 

Heh, piposta otettiin jo kertaalleen eilen kuvat. Koska en ehtinyt blogia päivittämään ja tänään paistoi kaivattu ja ihastuttava aurinko, oli pakottava tarve kuvata pipo uudestaan vähemmän harmaissa tunnelmissa. Ainoa miinus on, että eilisten kuvien muu vaatetus mätsäsi hieman paremmin myssyn kanssa, kuin tämä räikeän pinkki lenkkeilytakkini.

 

Ja nyt lähdenkin tästä taas poistumaan siltä mukavuusalueeltani, sillä tarkoituksenani on askarrella muutamat karkkitötteröt ystävänpäivälahjoiksi.