Pääsiäisestä

“Enjoy the little things, for one day you may look back

and realize they were the big things.”

 

Tälläiseen mietelauseeseen törmäsin jokin aika sitten, ja jäin sitä miettimään. Ei pitäisi pitää asioita itsestään selvinä, ja monien asioiden tärkeyden ja arvon huomaakin usein vasta menetettyään jotakin. Tänään, kun hain pajunoksia sisälle, tulin ajatelleeksi, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän alan hörhöilemään erinäisten juhlapyhien vieton saralla. Juhlapyhistä on tullut tärkeitä, ne rytmittävät vuotta ja tuovat piristystä sekä vaihtelua kotiin.

 

Sitten tajusin, että ovat ne oikeastaan aina olleet minulle tärkeitä, en vaan ehkä huomannut sitä aikoinaan. Meillä on aina vietetty kaikkia juhlia lapsuuden kodissa koristeiden ja asianmukaisten herkkujen kera. Muistan, kuinka koristelimme pajunoksia kotona ja rupuisimmatkin pääsivät maljakkoon esille. Meidän lasten askarteluja arvostettiin. Joka vuosi oli kova kisa siitä, kenen pääsiäisruoho itää nopeiten ja kasvaa tuuheimmaksi. Ja kohokohtana oli, kun sai leikkiä parturia ja leikata ruohoa lyhyemmäksi. Suuri huoli oli, jos vietimme pääsiäistä mökillä: osaako se kukko tulla sinnekin munimaan? Kyllä se osasi, joka kerta. Nämä olivat niitä pieniä, suuria, tärkeitä asioita.

 

Minulla on kaksi omituista hamstrauskohdetta: erilaiset napit ja kuvioidut askartelupaperit. (ja langat, mutta niitä sentään joskus kai käytän...) Kumpiakin ostelen niiden ihanuuden takia, vaikka ei ole harmainta haisuakaan mihin niitä käyttäisin. Tänään kuitenkin näpertelin papereista pieniä pääsiäismunasia roikkumaan pajunoksiin. Neljästä paperimunasta saa liimalla tämännäköiset tehtyä, enemmänkin voisi laittaa, jos haluaisi tiheämpää haitaria.

 

 

Virkkasin myös taannoin pienen tähtiliinan, jonka ohje on täältä. Tarkoituksena oli virkata niitä kyllä useampi ja yhdistää, mutta hermohan mulla meni kun tiirailin kännykän näytöltä ohjetta, ja tuntui että liinassa on enemmän virheitä kuin oikein virkattua. Lopputulos on kuitenkin aika söpö, eikä ne virheet sieltä kuitenkaan nyt sitten näytä erottuvan. Lankana on äidiltä saamani Marks&Kattensin ohut virkkauslanka, tosi kivaa lankaa virkata. Uusi työ on myös kesken, mutta siinä saattaa mennä pari vuotta, että saan sen valmiiksi.

 

Tämä pääsi siis pajumaljakon alle. Nyt pitäisi vielä laittaa pääsiäisruoho kasvamaan - viime vuonna kun en ihan ollut kartalla, kun ainoastaan pelkkää multaa ja siemeniä taisi näkyä pääsiäispyhinä.