Pienen ihmisen ja maailman väliin sopii laittaa vähän jotain pehmustetta. Myös isompien ihmisten, mutta en halunnut haukata liian suurta palaa aloittelevana ompelijana.
Aiemmin yllättäen onnistuin kivasti ensimmäisen vauvanpeiton ompelussa, ja siitä asti onkin tehnyt mieli tehdä lisää tilkkuhommia. Ja koska lähipiirissäni on kovasti pieniä tulokkaita ollut ja tulossa, niin miksipä ei.
Tämä peitto on ommeltu täysin kierrätyskankaista sisällä olevaa armotta leikeltyä fleecepeittoa myöten. Tässä on mm. mummoni verhoa ja kangaskaupan näytetilkkuja. Ja kylläpä oli loistoidea laittaa tilkkujen väliin punaisesta sydänkankaasta kaistaleet: ei muuten tarvinnut stressata ovatko palat kohdillaan yläpuolella olevien kanssa.
 |
| Moroo! Vähän on maaninen katse muijalla! |
 |
| Alapuolella on kukkakangasta, sitä verhoa nimittäin. |
Nälkä kasvaa syödessä..seuraava on jo mietteissä. Jos vaikka itselle, isompi siis.
Onpa ihana! Ehkä minäkin joskus selätän ompelumörön.
VastaaPoistaTosi kaunis tilkkupeitto! :)
VastaaPoistaT: Sinipiika