Oma tupa, oma lupa!

Heissan!

Viime ajat ovat menneet pääsiäisenä tapahtuneen muuton jälkeen uutta, omaa kotia laittaessa ja töissä käydessä. Niin ja tietenkin sairastellessa vuoron perään. Olemme sopeutuneet uuteen asuinympäristöön erinomaisesti, ja tämä asunto on tuntunut kodilta alusta alkaen. Ihanaa, että muutto osui kevääseen. Meillä on massiivisia puutarha- ja pihasuunnitelmia, saa nähdä kuinka moni toteutuu ja ylipäätään onnistuu. Luin juuri, että uuden pihamaan omistajan tulisi pysyä housuissaan ensimmäisen vuoden ajan, jotta näkee millaisia kasvuympäristö ja maaperä ovat. Vasta seuraavana keväänä tulisi tehdä muutoksia. Plaah, tylsää. Sitä paitsi luin tuon ohjeen liian myöhään. ;)

Pieni puutarhuri on auttanut enemmän kuin
riittävästi pihahommissa. Vaan onhan se
ihanaa, lapsi nauttii kun saa osallistua. Olemme
ostaneet pojalle omat puutarhanhoitovälineet
pikku kottikärryistä lähtien ja viimeisempänä mummi
antoi pienen haravan lahjaksi. Kyllä me niin koko perhe
viihdytään omalla pihamaalla!


 

Ompelin pojan vanhan paikkakunnan päiväkodin hoitajalle lahjaksi iki-ihanasta Story of Roo:n kankaasta baggy-malliset pöksyt. Kaavat nappasin jostakin Ottobre:n lehdestä. Hoitaja saa siis vauvan kesällä. Hän ilahtui kovasti pöksyistä. Ja, tosiaan poikamme aloitus uudessa päiväkodissa on sujunut erinomaisesti! Turhaan stressasin. Ylipäätään koko muutto on sujunut parhaiten tuolla meidän sissillä taaperolla. Niin ne lapset ovat joustavia, pakko yhtyä tähän. Itsellä kun meinasi monta kertaa iskeä stressi ja hepulit. ("meinasi..")

 

 

Pöksyjen lisäksi on valmistunut uudesta lempparilangastani ohuet lapaset pojalle syksyä odottelemaan. Dropsin silkki-alpakkalanka on tosi lämmintä, ja omissa lapasissani se on osoittautunut odotuksia kestävämmäksi pehmeydestään huolimatta. Ei siis ole menneet nuo taannoin neulomani lapaset miksikään, vaikka olen rymynnyt puistossakin niillä.

 

 

Enpä ole oikein saanut koskaan tärähtämättömiä sovituskuvia lapselle tehdyistä vaatteista, mutta nyt hyödynsin taaperon halun pukeutua kaikkeen mahdolliseen. Silmät loistaen puki uudet käsineet käteensä. Hyvin onnistui silti leikit Jaken merirosvolaivalla. Samassa kuvassa näkyy myös minun ompelemani housut. (Huom. pukeminen oikeassa tilanteessa ei todellakaan suju silmät loistaen. Vain sisätiloissa, vapaaehtoisesti.)

 

Taitaapi olla muuten elämäni ensimmäinen kerta, kun pidän yhtenäisesti neljä viikkoa lomaa kesällä. Eipä vielä juhlita, kun lomia ei ole virallisesti vahvistettu, mutta hyvältä tilanne näyttää.