Sadonkorjuun aikaa

Kesän lopussa on aika maistella puutarhan herkkuja, siis niitä mitkä tästä superhellekesästä selviytyivät suuhun syötäväksi saakka. Luumujen kukinta-aikaan iski takatalvi, ja pölytys taisi jäädä välistä - ei luumuja tänä vuonna. Muutama matoisa säälittävän kokoinen omena kasvaa puussa, joskin matoisuuteen olemme tottuneet edellisinäkin  vuosina. Viinimarjat ovat maukkaita, mutta ärsyttävän pieniä kuivuuden vuoksi. Sen sijaan kirsikkatomaatti ja porkkana ovat olleet tämän kesän viihtyjiä ja sato on hyvä. Myös kaktusta muistuttavat kurkkumme ovat tehneet sopivasti syötävää, eli sen verran vähän että olemme jaksaneet kuoria kurkut ennen syöntiä. Kurkkua kasvatin ensi kertaa tänä kesänä, ja varmasti tulevanakin kesänä laitan tulemaan.
Ja mikä parasta, tavoitteeni mahdollistaa pörriäisille mieluisa piha onnistui tänäkin vuonna hyvin. Mehiläisiä ei näkynyt tänä kesänä juurikaan, mutta kimalaisia sitäkin enemmän ja etenkin hunajakukka oli täydellinen valinta pörriäisystävälliselle pihalle. 

Myös nokkosperhosia oli alkukesästä paljon.

Tässä jo keväällä valmistuneet sukat ja lapaset omalle muksulleni. En ole tehnyt tänä kesänä mitään neuletöitä, koska kuumuus ei ole houkutellut villalankojen pariin. Eiköhän taas syksyn tullen puikot ala heilumaan.

Lopuksi esittelen viime vuonna alelaarista löytämäni syysleimun kukkaloiston. Tästä tulee aivan tikkari mieleen. Mukavaa elokuuta kaikille!