Oon rakastunut..

..nimittäin uuteen tuulettimeemme. Kaksi viimeistä yötä se on suonut minulle leppoisat unet monen unettoman yön jälkeen. Käsitöitä olen tehnyt melko vähäsen, tuntuu että sekin on näillä helteillä liikaa. Jostain syystä muutenkin värkkäykset ovat tässä kesällä olleet melko päämäärättömiä välitöitä toisensa jälkeen, jotenkin puuttuu energia jonkin suuremman aloittamiseksi. Mutta lähipiiriini on syntymässä poikavauva, ja jotain voisi pikkuruiselle nyt tehdä kun sopiva väri selvisi.

 

Tässä jälleen yhdet välipalasukat, itselleni kenties tai lahjajemmalaatikkoon, jossa muuten on aika hyvä tilanne joulua ajatellen. Eli mahdollisesti tänä vuonna ei tarvitse 23.12. yöllä viimeistellä sukkalahjoja.

 

 

Ilahduin kovasti, kun vitsillä viime vuonna maahan
tökkäämäni puolikuollut ruukkukukka päätti kasvaa
moninkertaiseksi tänä vuonna.

 

Olen koko kesän pitänyt kukkasia terassilla
myös maljakossa ilahduttamassa itseäni.

 

Voi, kun voisin sanoa, että seuraavalla kerralla jotain muuta kuin sukkia. En uskalla luvata, koska puikoilla on taas sukat. :D

Patalaput

Virkkailin kevään lopulla kivat patalaput kaksinkertaisesta puuvillalangasta. Tässäpä ne, tykkään näistä kovasti! Takakappalekin on värikäs, mutta pylväin tehty. En huomannut takapuolelta kuvaa ottaakaan. Ohjetta näihin ei ollut, mutta tämän tyyppisiä malleja on paljon tarjolla netissä.

 

 

 

Vietin vajaan viikon mökillä ja nautin vihdoin kesän ensimmäisistä kunnon hellepäivistä. Talviturkkia en kyennyt heittämään. Sen verran kahlasin veteen, että sain vanhempieni karvaturrin houkuteltua myös viilentymään. (Pikku-Miloa ei tarvitse houkutella. Se on jo vetänyt uimahypyt jortsiin ennen kuin ehdin koiraa sanoa.) Lapsena olin aina se, joka tuli viimeisenä vedestä pois. Jätin saunatauot välistä jatkaen polskimista siinä vaiheessa kun muut kipittivät huulet sinisinä lämmittelemään. Nykyään minun on parempi mennä uimaan vaikkapa kalliolta tai laiturin päästä suoraa päätä, muutoin kärvistelen sentti sentiltä kohti ulappaa ja vaikerran kylmyyttä.

 

Lopuksi vielä mökkifiilistelyitä. Hyvää heinäkuun jatkoa!

 

 

 

 



Sukkasatoa

Melkein Junasukat. En osannut lukea ohjetta, joten siksi melkein.

 

Väri-ilottelusukat

 

Vauvan sukat. Nämä tein muuten vaan jemmamielessä kun näitä on alkanut
kaveripiirissä tarvita. Pari tuntia valmistumisen jälkeen
sain ystävältä vauvauutisen tekstiviestitse. Ilmoitin
jo, että heidän tuleva vauvansa on kyllä tyttö,
jos kerran tällainen yhteensattuma tapahtui. Nuo valkoiset
tein myöhemmin sitten samalla tulevalle vaaville. Jos se
sitten onkin poika. Mutta ei se ole. ;)

 

Nämä eivät kuvassa näytä niin kanooteilta, kuin mitä ovat. Kokoa
45, ja siltä ne kyllä livenä näyttääkin, että
ei kun melomaan. Tilaustyö, toivottavasti saaja pitää niistä.

Onnea uuteen kotiin

Luvassa lapsekas päivitys. Sitä ennen on pakko hieman tuttavallisesti puhua säästä. RÄNTÄÄ? Juhannusviikolla!? Etelä-Suomessa!? ...eipä siitä sen enempää.

 

Olipa kerran pieni sammakko.

 

Se oli niin kovin orvon oloinen. Mutta sitten sattui onnenkantamoinen, ja se löysi hevosenkengän ja melkein ainakin neliapilan.

Hyvä täs on olla näin...mutta kotikin olisi kiva...

 

No mutta kappas!

 

 

Mikä tuuri! Tämä on hyvä!

 

 

Ja niin sammakko aikoo elää onnellisen elämän minihuussissa, joka pääsi koristeeksi mökille ihan uuteen isoon huussin. Mökin ostin Sinellistä ja maalasin sen jo aikoja sitten, mutten löytänyt sinne sopivaa asukkia. Vaan maaseudun itsepalvelukirpputorilta löytyikin  tuo tyytyväisenoloinen otus hyllystä lymyilemästä. Hieman hävetti aikuisena ihmisenä hipsiä kassalle tuon ja kahden viisisenttisen kanssa. Mutta kun se oli juuri sopiva.

 

Jokaisessa tarinassa pitäisi olla pieni jännitysmomentti ja opetus tuon onnellisen lopun lisäksi. Tässä teille tämän tarinan jännitysmomentti suoraan kulisseista. Ensimmäinen kuva on otettu seisten jalankärki tuon lieron kyljessä kiinni. Voin kertoa, että tämän huomatessani kuvauspaikan ja -tavaroiden paikka vaihtui nanosekunnissa ja kirkaisuni ajoi pois kaikki eläimet pakoon kilometrin säteellä. Paitsi tämän. Se jäi aurinkoon köllöttelemään muina lieroina.

 

 

 

Vaan kuka se onkaan loppujen lopuksi kenenkin mailla tunkeilemassa?

Kesä ja kukkaset

Kesä on tullut! Loppukevään raskas työrupeama ja ulkoilmasta enenevissä määrin nauttiminen ovat jättäneet käsityöt hetkeksi taka-alalle. Mutta täältä taas pian kuuluu...

 

Pienet asiat ilahduttavat joskus mielettömän paljon! :)