Tulkoon joulu..vähän myöhässä, mutta kuitenkin!

Olen aikaisemminkin yrittänyt aloittaa Niina Laitisen yhteisneulontasukkia hänen Facebook-ryhmässään. Tällä kertaa ylitin itseni, koska sain omassa mittakaavassa erittäin haastavat joulukalenterisukat 2019 tänään valmiiksi! Joulukuussa joka päivä ilmestyi uusi ohjeenpätkä, ja tipahdin matkasta jo ensimmäisellä viikolla. Toivo (ja lanka) meinasivat loppua useampaan otteeseen, mutta tässä ne nyt ovat. Hienoimmat sukat, jotka olen koskaan tehnyt! Lankana on Nalle. Kantapään jouduin tekemään eri väristä, koska pinkki lanka ei olisi muutoin riittänyt.

 Lisäksi neuloin työkaverin tulevalle vauvalle lahjaksi pikkuruiset sukat Woolista.

Rauhallista joulua!

Yhdet sukat sain pukinkonttiin neulottua. Tai kahdet, mikäli lasketaan mukaan toiset, joiden piti olla viime jouluna paketissa. Sain ne kesällä valmiiksi, hups! Onneksi saaja ei tiedä, milloin ne on tehty.

Arvaatko, miksi kuvanoton hetkellä
aloinkin yhtäkkiä karjua? ;)
Piparkakkutalo on äitini upea
lahja lapsenlapselleen.

Petteri Punakuonot

Helpot ja hilpeät joulukortit pienen lapsen kanssa: jalkaan sormiväriä, läts kartongille ja nenä, silmät ja sarvet paikoilleen. Tämä idea tuli Facebookissa vastaan, ja näistä tuli aika veikeät. Muksu jaksoi liimata kaikki nenät, mutta silmistä suurin osa jäi äidin hommaksi. Harmi, koska lapsen tekemille poroille tuli hupaisammat ilmeet.

Mukavaa joulunalusaikaa! Täällä meillä lumi peitti viikolla maan ja aurinkokin on piristänyt maisemia ja mieltä.

Kesä tuli ja meni

Heippa pitkästä aikaa!

Täällä blogin puolella on taas vierähtänyt tovi ilman päivityksiä. Arki on edelleen niin vauhdikasta, että käsitöille ei tahdo jäädä aikaa. Ja viimeiset kolme vuotta on mennyt enemmän tai vähemmän sumussa univajeen takia. Vaan viimein alkaa tuntua, että on saanut ladattua edes satunnaisesti akkuja ja keskittymiskykykin on palautumassa lähemmäs normaalia. Tämän seurauksena olen saanut muutamia neuletöitä jopa valmiiksi asti, ja tässä kivat lapaset, jotka sain viimein kuvattua.

Nämä on neulottu jämälangoista (uusien lankojen osto on ollut pitkään pannassa, koska kaikki lankaostokset ovat jääneet keräasteelle kaappiin) ja keskelle virkkasin heijastinlankaa. Toisessa kuvassa näkyy, että kyllä se pikkuisen sieltä salaman kanssa heijastuu.

Tänä vuonna uudistimme paljon pihaamme, siihen kului euroja ja aikaa. Kasvatimme jälleen herkullisia kirsikkatomaatteja, perunaa ja yrttejä. Kesäkurpitsat vei tänä vuonna härmä, viime vuonna jaoimme naapurustoonkin satoa. Omenapuu piti välivuoden, luumua taas tuli jaettavaksi säkkikaupalla ympäri kyliä. Loppuun vielä muutamia kuvia puutarhastamme.

Erikoisempi tähtisilmä

Kevään tulppaaneja

Kompostista itsekylväytyneet tomaatit tuottivat satoa!

Pikku-Milo nauttii kesästä ja lämmöstä.

Mustasilmäsusannaa kasvatan ensi vuonnakin, ihana!

Kivat kaksoset..

Ruska on ollut tänä  vuonna mieletön.

Peikon ostin Koiramäen pajutallilta.

Ihanaa loppusyksyä! Minulla alkaa ajatukset olla jo joulussa. Lapsen kanssa joulunaika on aivan erilaista kuin ennen.

Epäonnen sukkia

Neuloimpa tässä hiljakseen kolmet sukat. Keltaiset aloitin yli vuosi sitten, niistä piti tulla Niina Laitisen suunnittelemat ystävänpäiväsukat 2018. Huomasin kuitenkin jo alkumetreillä, että kaapista löytyneet värivalinnat ovat surkeat, eikä vaaleansininen väri erotu keltaisesta. Tämän lisäksi rusettikuvion neulominen meni aivan päin honkia. Niimpä projekti sysäytyi yhä syrjemmäs kaapin perukoille. Koska kirjoneuleen purku on aivan hanurista, päätin lopulta ottaa sukat esiin ja neuloa ne loppuun, jotta lanka ei mene hukkaan kuitenkaan. Sain myöhemmin vinkin, että kirjoneuleen värejä valitessa kannattaa lankakeristä ottaa vierekkäin valokuva, joka muokataan kuvankäsittelyohjelmalla mustavalkoiseksi. Mikäli värit mustavalkoisenakin erottuvat toisistaan tummuudeltaan, valinta on todennäköisesti onnistunut ja värit erottuvat toisistaan.

Vaaleansiniset sukat onnistuivat muuten melkein, mutta toisen sukan jalkapöydällä on erilainen kuin toinen.

Punertavat sukat tein paineen alla synttärilahjaksi miehelleni. Väsyneenä niitä väänsin joka ilta, ja kun olin tehnyt toisen sukan varren valmiiksi, katsoin valmiina olevaa sukkaa. Huomasin, että kuvio varressa on tyystin eri kuin toisessa. Purkaminen ei ollut vaihtoehto, joten lopulta mies sai kaksi täysin erilaista sukkaa lahjaksi. Turha sitä yrittää peitellä, että kuviot eivät täsmää. Parempi vaan antaa olettaa, että visio eriparisukista oli täysin toivottu alusta saakka.

Television katselemisella samaan aikaan
saattoi olla myös tekemistä asian kanssa...
 

Viime kesänä tein muuten kastelukannusta, helmistä ja rautalangasta somisteen. Hieman yksinäinen tämä oli roikkuessaan oven pielessä, mutta tänä kesänä asetan sen johonkin parempaan paikkaan. Tähän olisi voinut virittää valotkin, mutta jätin simppeliksi.

 

Aurinkoisia kevätpäiviä!