Tilinpäätös

Jälleen kerran aika astua yhdessä yössä kesästä syksyyn. Ikävä tulee tänäkin vuonna. Mietin myös, että minne tämä vuosi vierähti niin äkkiä? Mitä mä oon oikein puuhastellut? No ainakin seuraavin kuvin voin kertoa, mitä olen elokuun aikana puuhastellut.




Ihastellut aamuyön pilviaallokkoa työmatkalla... Klikkaa kuvaa isommaksi :)



Mahdollistanut Pikku-Milon uimahyppyharrastuksen
mahdollisimman usein...



Yrittänyt helpottaa pimenevien iltojen sietämistä...



Syönyt jotain oudon näköistä, mutta tutun makuista...

Nautiskellut...



Käynyt hakemassa lämpöä Välimereltä...



Piirtänyt!!! En ole piirtänyt tai maalannut
moneen vuoteen, ja huhhuh miten olikin ihanaa.
Kaivelin tarvikkeet kellarista ja piirsin pari
ympyrää ruokakulhojen avulla ja siitä se sitten
lähti. Ensin lyijärillä, sitten tussilla. Nyt mietin, että
värittäisinkö tuon unisiepparin vai en. Rakastan
unisieppareita.

Eipä muuta kuin eteenpäin.

Tätä ajatusta on työstetty onnistuneesti ja työstetään edelleen.

 

Seiliin soudetaan

Oletteko kuulleet Jenni Vartiaisen kappaleen nimeltään Seili? Aikoinaan kun tuo levy ilmestyi, avomieheni halusi tietää mikä tuo Seili oikein on, mistä Jenni laulelee. Vihdoin saimme sopivan tilaisuuden matkustaa Seiliin ihan itse.

Seilin saaresta voit lukea enemmän täältä, mutta lyhykäisyydessään: Seili on toiminut sairaalasaarena vuodesta 1619, jolloin siellä hoidettiin leprapotilaita ja myöhemmin 1700-luvun lopulta mielisairaita.  Saarella olleiden tietoiskukylttien mukaan  Seilissä ei kylläkään varsinaisesti hoidettu ketään - muulla kuin pyhällä sanalla ja alkoholilla. 1889-1962 Seili toimi naisten mielisairaalana, kunnes eristyksen aika oli Suomessa ohi.

Lauttamatka kesti puolisen tuntia ja maksoi 6 euroa/suunta per matkustaja.

1733 rakennettu Seilin kirkko. Harmi, että juuri tuona viikonpäivänä
kirkko oli kiinni.

Söimme lohileipiä rantakalliolla, kyllä oli
parhaimman makuiset lohileivät ikinä!

 

Seilissä tai yleensäkin saaristossa oli ihan mukava käydä. Vaan kun lähdin vahingossa hakemaan Vartiaisen kappaleessa esiintyvää karmivaa tunnelmaa ja  halusin nähdä silmissäni vilauksen seinähullusta Sofia ryysyläisestä, niin haaveeksi jäi. Nähtävää oli melkoisen vähän, ja se ei ruokkinut minun yleensä pukkilaukkaavaa mielikuvitustani. Se, ettei saarella muita turisteja tuona iltapäivänä näkynyt oli ainoa hieman "spookympi" tunne. Ehkä vertasin tätä kokemusta keskitysleirien käsin kosketeltavaan tunnelmaan ja ainoa mitä jännitin oli se, että kai se päivän viimeinen lautta hakee meidät hittoon täältä: " jos Seiliin ken joutuu, hän Seiliin myös jää".  En ollu muuten jäämässä!

Saman päivän aamuna jouduimme myös hyvästelemään perheemme rakkaan shetlanninlammaskoiran. Lemmikin päästäminen sateenkaarisillalle on omistajan viimeinen, mutta tärkein tehtävä. Ja hirvittävin. Hieman liian aikaisin jouduimme sinusta luopumaan. Meillä kaikilla on niin kova ikävä sinua.



You have left my life but you will never leave my heart.

Käsitöitä en valitettavasti nyt pysty esittelemään, koska minulla on kesken hieman haastavampi työ ja toiseksi en ole ehtinyt juurikaan väkerrellä viime aikoina. Toivottelen täältä kaikille ihanaa elokuun alkua, olitte sitten töissä, lomalla tai muuten vaan vapaalla.



 

Kattilat piiloon

Jos en ole jo aikaisemmin maininnut, niin asustamme hyvin pienessä kaksiossa avomieheni ja koiran kanssa. Asunnon neliöt kyllä riittävät meille, mutta säilytystilaa täällä on aivan naurettavan vähän. Suurin ongelma on keittiö. Hankimme talvella kahden vuoden harkinnan jälkeen astianpesukoneen, koska kiroilimme vuorotellen tiskivuorta ja suoraan sanoen ruoanlaitto ja leipominen olisi houkutellut sata kertaa enemmän, jos siitä ei olisi seurannut aina ihan kammottava jälkityö. (Kyllä, silti me teimme ruokaa, ei nyt sentään nälkää nähty!)  Jouduimme todella pohtimaan  astianpesukoneen hankinnan seurauksia: keittiön ainoa kattila-, vuoka-, astia- , koiranruoka-, maljakko- ja paistinpannukaappi menisi sitten siinä. Mutta koska olen päättänyt, että jos jokin asia on huonosti, eikä miellytä, sille on tehtävä jotain. Jo loppui tiskauksesta ruikuttaminen, ja kiittelen tiskikonetta kohteliaasti kovasta työstä.

 

Niin että minne ne paistinpannut, kattilat, tehosekoittimet ynnä muut nyt sitten menivät? No sen verran voin kertoa, että entisen smoothiehullun tahti on laantunut sen jälkeen kun tehosekoitin muutti eteisen kaappiin. Ei ole niin sanotusti käden ulottuvilla enää. Tavarat menivät sinne sun tänne, mutta kattiloille järjestimme avohyllylle paikat keittiöön. Eilen sain vihdoin pitkään hautuneen projektin tehtyä, eli peitettyä kattilat kirpparilta ostamallani vanhalla pöytäliinalla. Lopputuloksesta tuli ihan söpö, ja mun mielestä toi käsinkirjottu liina on vaan ihana! Ei tuntunut pahalta leikellä sitä, koska jollain oli niin sanotusti käynyt Viuhdit, ja työ oli jäänyt kesken - toisessa päässä oli vasta aluillaan kuviot.

 

Myös pitsi lienee käsin virkattua. <3

 

Näpertelin kaverille pikaisesti tuparilahjaksi lasipurkin, johon laitoin äitini kuivattamaa nokkosta. Laitoin paperisen etiketin purkkiin, ja siinä lukeekin hyväksi kokemani nokkoslettujen ohje. Käytin askartelussa myös pikaliimaa. Liimasin pinkin ruutukankaan purkin kanteen. Liimasin purkin kannen mun keskisormeen ja ton pinkin ruutukankaan liimasin mun peukalon reunaan. Liimasin mun toisen käden etu- ja keskisormet yhteen. Heitin muuten sen pikaliiman roskiin tän projektin jälkeen, ja kiitin jälleen kerran sitä, joka on luonut Pepanthen- voiteen.

 

Siitä tuli silti söpö, vaikka niin paljon
mä kärsii sain!

 

Lopuksi haluan jakaa muutamia mukavia kesäkuvia kanssanne. Koitetaan pärjäillä, mekin jotka sitä aurinkoa niin kovasti tarvitsemme ja ikävöimme.

 

Näistä tuli hitusen haikea olo - ennen ei ole metsämansikkapoluilta
löytynyt kanttarelleja. Minulle ne kuuluvat syksyyn, vaikka
tiedänkin että jo juhannuksena niitä on mahdollista löytää.

 

 

Rättiä

 

Virkkailin omasta päästä pari bambutiskirättiä. Itselläni on yksi lahjaksi saatu bamburätti, jota käytän vain pölyrättinä, kun en raaski keittiössä sitä käyttää. On kyllä hyvää ja nopeasti kuivuvaa materiaalia tuo bambulanka.

Ja siivouksen noin yleensä voisi tiivistää yhteen lauseeseen: Niin paljon mä oon turhaan siivonnut.
Suurin syyllinen täällä yleiseen siivottomuuteen olen minä yhdistettynä työputkiin. Käyn kotona vain levittämässä tavaraa ja kasvattamassa pyykkikorin kuormaa. Hyvänä kakkosena tulee Pikku-Milo. Kun on ensin imuroinut hiki hatussa ja sitten pyyhkinyt lattiat ja muut pinnat ja lopuksi yleensä vielä kontannut lattian läpi rätin kanssa kuin paraskin Tuhkimo, on melkoisen turhauttavaa nähdä kun pikkukoira päättää hieman puistella ja ravistella itseään, ihan vaan ohimennen.  Näet kun valkoinen viholliskarvaparvi leviää jälleen pitkin poikin, ja peli on taas menetetty. Karvalle murskavoitto. No, sellaista se koirataloudessa elo on. Muutama kiintiökarva joka hemmetin paikassa, myös työpaikalla. Onneksi tuo hassu koira tuo niin paljon iloa elämään, että jokapäiväinen joka toinen päivä suoritettava imurointi on silti sen kaiken väärti. Ja onneksi on keksitty teippiharjat. Teippiharjaan vaatteiden lisäksi itse karvanlähdettä. Onneksi se sattuu pitämään siitä.

Mulla alkoi juuri loma, osa 1. Sen kunniaksi ostin kaksi siideriä, Muru-eskimon, kirsikoita ja aloin siivota. Enhän halua huomista virallista ensimmäistä lomapäivääni tuhlata siivoukseen. ;)

 

Hempeilyä

Juhannus vierähti töitä tehden. Säiden puolesta ei harmittanut tipan vertaa, olen kovin onnellinen, että en toivonut lomiani alkukesään. Toiveita elättelen, että kun lähden heinäkuun alussa mökille, helle alkaa siellä ollessa kuten viime vuonnakin.

Kun ei tiedä mitä neuloisi, on mukava tehdä jotain pientä ja nopeaa välipalaksi. Näille pikkusukille ja -lapasille tuntuu olevan nyt ympärilläni tilausta jos toistakin, joten tein jo valmiiksi jemmaan lahjasetin vauvalangasta. Tutut junasukat ja vauvan lapaset.

Kävimme juhannusaattona Haagassa alppiruusupuistossa. Vielä ehtii nähdä kukkaloistoa, jos pian menee käymään.

Ja lopuksi lisää kukkia, minä rakastan lupiineja, ja meidän mökiltä löytyi muutakin väriä kuin tienvarsilta tuttua liilaa.

Nytpä ei muuta kun pinnistelen viimeiset työvuorot pakettiin ja odotan kovasti lomani ensimmäistä osaa. Toivottavasti teillä oli mukava juhannus kosteasta ilmasta huolimatta.