Flunssan kourissa on kurjaa olla energisen pikkukoiran yksinhuoltajaäiti. Olen toista päivää kestänyt polttavia, syyttäviä ja vaativia katseita maatessani sängyssä. Olisi nyt tyytyväinen kun olen sentään ihanasti kotona. Ja vaikka lähipiiri on auttanut ulkoilutuksessa, Pikku-Milo kuvittelee voivansa silti vaatia minulta normaalit määrät actionia.
Koska lenkkeily ei tule kysymykseenkään ilman totaalitukehtumista yskään, hyödynsin koirani omatoimisuutta. Se menee minun osaltani näin: Kaiva kassista ravistettava lelu. Heitä lelu nurmelle ja seiso paikallasi, Pikku-Milo hoitaa loput.
Oppitunti osa 1: Ota äärimmäinen vauhti
Murise mahdollisesti samalla, jos onnistut. Tauoilla heiluta häntää holtittomasti minne sattuu.
Koska lenkkeily ei tule kysymykseenkään ilman totaalitukehtumista yskään, hyödynsin koirani omatoimisuutta. Se menee minun osaltani näin: Kaiva kassista ravistettava lelu. Heitä lelu nurmelle ja seiso paikallasi, Pikku-Milo hoitaa loput.
Oppitunti osa 1: Ota äärimmäinen vauhti
Oppitunti osa 2: Heilauta niin, että näytät demonilta. Toista osaa 1 ja 2.Murise mahdollisesti samalla, jos onnistut. Tauoilla heiluta häntää holtittomasti minne sattuu.
 |
| Sukkien ohje on Novitan syksyn '11 sukkalehdestä muokattu |
Meidän blogikoiralla energiataso on pentukauden jälkeen aina ollut hiukan alhaisempi kuin muilla tuntemillani koirilla. Virtaa löytyy kyllä muita koiria lenkillä tavatessa, mutta muulloin ollaan hyvinkin cooleja.
VastaaPoistaNätit sukat!
Nätit nuo sukat! Ja voin vaan kuvitella mitä elämä on flunssan ja energisen pentukoiran kanssa, terveisin toinen flunssapallero..
VastaaPoista