Haalin ihanaa kevään vihreyttä hieman varaslähdöllä kotiini, vaikkakin jo näiden lämpöisten pääsiäispyhien aikana on luonto herännyt nopeasti. Onnistuin jopa löytämään risuja, jotka eivät olleet koivua, kun saman katon alla on allerginen. Sain myös kivan vinkin tutultani: en aikaisemmin ollut ajatellutkaan, että myös mustikanvarpuja voi tuoda kotiin vihertämään. Niissähän tuo vaaleanvihreä on ihan superkaunis ja nyt näkyy jo pieniä vihreitä mustikankukkasia.
Miten joka vuosi voi vaan tulla yhtä iloiseksi niistä ensimmäisistä leskenlehdistä? Sini- ja valkovuokoista? Palaavista lintusista? Minä rakastan kevättä ja kesää. Juuri puhuin äitini kanssa, että en ikimaailmassa maksaisi penniäkään siitä, että lähtisin tässä keväällä Lappiin keskelle lunta. Juuri kun siitä pääsee eroon! No, ehkä tänä vuonna ymmärrän hieman paremmin näitä superinnokkaita Lappiinlähtijöitä, kun ei täällä etelässä tehty latuja ollenkaan. Mutta kun jotkut menevät sinne ihan ilman hiihto- ja laskettelusuunnitelmia. Apua! Minä taas maksan mielelläni helteestä ja auringosta.
Sain pääsiäisen aikana lähinnä siivottua, siivottua ja siivottua sekä pestyä siinä ohessa ikkunat. Yhdet lapaset sain myös viimeisteltyä, niiden piti olla kyllä valmiit jo aikapäiviä sitten. Nyt saavat mennä kellariin odottelemaan syksyä, ja hyvä niin. Tein nämä lapaset niin monessa osassa, että ei ollut välillä hajuakaan missä olin menossa. Siksipä lopputuloskin on omalaatuinen, eikä erityisen kaunis, mutta ainakin ne sopivat väreiltään kuvassakin näkyvään huiviin, jonka kanssa ne suunnittelin käytettäviksi. Ja taas on vähän harjoiteltu palmikkoja. Lankana Seitsemän veljestä.
P.S.
...kuvaaminen on vaan välillä niin hirvittävän haastavaa täällä meilläpäin.
Nätit lapaset!
VastaaPoista