Ompeluhommia

Toukokuu jäi näemmä vaille blogikirjoituksia, vaikkakin ompelukone on surissut täällä tasaiseen tahtiin. Olen opetellut uutta, nimittäin resorin ompelua helppoihin housuihin. Niin hyvin onnistui nämä pöksyt omalle pojalle, että uskalsin tehdä parit myös kaverin muksulle. Kaavat piirsin lapsen yksistä kivoista (ja helpoista) housuista. Resoreita käyttämällä saa kivasti käyttöikää lisää pöksyille.

 

Myös parit söpöt pipot on tullut ommeltua, pari lapselle ja yksi lahjaksi aikuiselle.

Tämä pipo on käsityöihmisen unelmakankaasta tehty.
Tein itsellenikin tällaisen. <3
 

Kesäkuu on saapunut, ja samalla lähestyy lapsemme 1-vuotisjuhla! Viime vuonna tähän aikaan olin tuskainen ja malttamaton. Lopussa on kaunis runo, joka osui tänään silmiini. Tähän runoon lisättäköön kuitenkin, että kovasti on äitiä väsyttänyt, uuvuttanut ja vaikka vuosi tavallaan on kulunut nopeasti, on myös eletty pitkiä minuutteja varsinkin viime vuoden puolella. Järjetön, kohta vuoden kestänyt univaje vie toimintakyvyn, se on itsestään selvää. Vaan onneksi kokoajan pikkuhiljaa, pienin askelin helpottuu. Meitä ei päästetty helpolla eikä edes melko helpolla vauvavuoden suhteen, mutta olen onnellinen, että juuri tämä lapsi syntyi meille meidän perheeseen. Me olemme iskän kanssa jaksaneet, kantaneet toisiamme yli vaikeiden hetkien, pitäneet lasta loputtomasti sylissä. Kaikki muu elämä on jäänyt, mutta se on sen arvoista. Lapsen ensimmäinen vuosi määrittelee paljon hänen loppuelämästään. Paremmin emme olisi voineet poikaamme hoitaa. <3 (Ja muutama kyynel perään. Rakkaus omaa lasta kohtaan on joka päivä niin ällistyttävän voimakasta.)

 

On satumaisen kummallista
miten nopeaan kuluu aika.
Ohitsemme lensi lokkien lailla
ensimmäisen vuoden taika.…

 

Kun alkoi maailman tarina
taas alusta uudestaan.
Sitä vierestä seuranneille
vuosi hetkeltä tuntui vaan.

 

Se hetki oli laulua täynnä.
Tunnetta haurasta, syvää. Pieniä suruja, riemua suurta,
kaikkea kaunista ja hyvää.