Pinkkejä juttuja

Se on blogirukkani nukkunut täällä yli vuoden ruuhkavuosiuntansa. Välissä on tapahtunut kaikenlaista, ja blogissa usein esiintynyt koira on siirtynyt sateenkaarisillalle. Ikävöimme häntä edelleen kovasti ja usein.

  Jotain pientä on aika ajoin tullut neulottua, ja jopa kuvattuakin, mutta tänne saakka tekeleet eivät ole enää ehtineet.  Söpöt junasukat ja 100% lampaanvillasta neulotut tumput kuitenkin pääsevät vihdoin blogiin.  

 Nämä pääsivät lahjaksi eräille neideille. Nyt katse kohti kevättä, pian se sieltä jo saapuu ja onhan tässä jo hieman tullut mietittyä tulevan kauden puutarhasuunnitelmiakin. 

Syksyiset sukat

 Neuloin tilauksesta tuttavan vauvalle ihanan väriset villasukat. Ohje tähän malliin löytyy täältä. Tein sukan jalkaosaan sileää neuletta ohjeesta poiketen.

Mukavia syyspäiviä kaikille!

Kivien maalailua

 Heipähei pitkästä aikaa! Meille syntyi vauva alkuvuodesta, ihana pikkuveikka. Siitä syystä tämä vuosi onkin kulunut vauhdikkaasti kädet täynnä vauvanhoitoa. Piha rehottaa ja moni asia on rempallaan, ja niin saa ollakin. Ensi kesänä sitten taas ehtii pihaa hoitaa pikku apulaisten kanssa enemmän. 

Kokeilin viime viikolla maalailla kiviin pieniä mökkejä. Käytin akryylimaaleja ja vähän huonoja pensseleitä, joten yksityiskohtia näissä ei juurikaan ole. Mielestäni näistä tuli kuitenkin hauskoja ja olen kerännyt jo uusia kiviä, jos saisi vaikka kunnon kylän aikaiseksi.

Kesä oli tänä vuonna ihanan pitkä, toivon että syksyn pimeys ei nyt tuntuisi niin hurjalta. Hassua, että hellevaatteet vaihtuivat täällä etelässä ainakin yhdessä yössä välikausivaatetukseen. Ihanaa syksyn odotusta ja sadonkorjuuaikaa kaikille!

Jouluiloa!

 Tänä vuonna hankimme ensi kertaa aikuisiällä oikean kuusipuun. Kylläpä se on kaunis ja tuoksuu ihanalle! 5-vuotias lapsemme koristeli ja ihasteli kuusta innoissaan ja sanoi minulle: "Äiti, tehdäänkö niin että nuuskaistaan kuusta aina kun viedään joulupallo oksalle?" No tottakai!

Tänä vuonna sain vain yhden lahjan tehtyä itse, lapaset veljelleni. Ohje on täältä. 

Lapasten lisäksi syksyllä neuloin pienelle vauvalle palmikkopipon. Lanka on ihanan pehmoista, 50% merinovillaa ja 50% puuvillaa. Tämän pipon käyttäjä myllää vielä mahassani pienen tovin. 

Joten jännittäviä aikoja elelemme, kovasti jo odotellaan vauvaa syntyväksi!

Ihania joulunpyhiä kaikille ja onnea tulevalle vuodelle!

Tuijakranssi

Päätin kokeilla kranssin tekoa. Minulla on pyörinyt metallinen kehikko vuosia askartelulaatikossa ja se pääsi nyt vihdoin käyttöön. Tein tuijan lehdistä 3-4 lehden nippuja jotka ensin sidoin rautalangalla yhteen. Kun nippuja oli valmiina, itse kehikkoon kiinnitys kävi näpsäkästi vihreää rautalankaa pyörittämällä pari kertaa jokaisen pikkunipun ympäri. Ensi kertalaiseksi onnistui oikein hyvin, ensi kerralla kyllä teen hommia hanskat kädessä. Rautalanka pistelee sormia ja tuijassa on selkeästi jotain, mikä ärsyttää ihoa. Lisäksi tuijaa voisi leikellä päivänvalossa, niin sattuisi enemmän vehreitä lehtiä noiden ruskeapäisten sijaan mukaan. :D Mutta inspiraatio iski illalla, ei auttanu muukaan.

Sadonkorjuun aikaa

Kesän lopussa on aika maistella puutarhan herkkuja, siis niitä mitkä tästä superhellekesästä selviytyivät suuhun syötäväksi saakka. Luumujen kukinta-aikaan iski takatalvi, ja pölytys taisi jäädä välistä - ei luumuja tänä vuonna. Muutama matoisa säälittävän kokoinen omena kasvaa puussa, joskin matoisuuteen olemme tottuneet edellisinäkin  vuosina. Viinimarjat ovat maukkaita, mutta ärsyttävän pieniä kuivuuden vuoksi. Sen sijaan kirsikkatomaatti ja porkkana ovat olleet tämän kesän viihtyjiä ja sato on hyvä. Myös kaktusta muistuttavat kurkkumme ovat tehneet sopivasti syötävää, eli sen verran vähän että olemme jaksaneet kuoria kurkut ennen syöntiä. Kurkkua kasvatin ensi kertaa tänä kesänä, ja varmasti tulevanakin kesänä laitan tulemaan.
Ja mikä parasta, tavoitteeni mahdollistaa pörriäisille mieluisa piha onnistui tänäkin vuonna hyvin. Mehiläisiä ei näkynyt tänä kesänä juurikaan, mutta kimalaisia sitäkin enemmän ja etenkin hunajakukka oli täydellinen valinta pörriäisystävälliselle pihalle. 

Myös nokkosperhosia oli alkukesästä paljon.

Tässä jo keväällä valmistuneet sukat ja lapaset omalle muksulleni. En ole tehnyt tänä kesänä mitään neuletöitä, koska kuumuus ei ole houkutellut villalankojen pariin. Eiköhän taas syksyn tullen puikot ala heilumaan.

Lopuksi esittelen viime vuonna alelaarista löytämäni syysleimun kukkaloiston. Tästä tulee aivan tikkari mieleen. Mukavaa elokuuta kaikille!

Kesäinen tervehdys!

 Kesä on saapunut, ihanaa! Sain äitienpäivälahjaksi linnunpöntön ja alkuun jännitti onko uusi asunto kiinnitetty luumupuuhun liian myöhään keväällä. Pönttöä kävi tiirailemassa monet pikkulinnut, ja risujakin sinne jo talitiaiset vei. Sitten asukkaat kuitenkin katosivat, kunnes lopulta puussa alkoi laulaa koiraskirjosieppo. Lauloikin muuten kovaa, ja laulu tuotti tulosta sillä tänään huomasimme, että tyttökaveri on löytynyt ja siellä ne nyt yhdessä sisustavat kotiaan. Mahtavat ihmetellä pöntön sisällä olevia tussipiirustuksia, jotka neljävuotias on heille innokkaasti piirtänyt. Wikipedia kertoo, että yksi kirjosieppoperhe pyydystää arviolta 15 000 ötökkää ravinnokseen pesimisaikana. Näin ollen saimme puutarhaan erittäin hyödylliset vuokralaiset. 

Sitten käsityöasioihin. Virkkasin jämälangoista mandala-tyyliin patalapun, ja siitä tuli aika kiva. Ajattelin, että näitä voisi tehdä enemmänkin, mutta lankojen päättelyn jälkeen ei ole jostain syystä sitten kuitenkaan enää innostanut.

Toivotan ihanaa, aurinkoista ja lämpöistä kesää kaikille!

Pirtsakkaa väriä jalkoihin

 Nämä sukat tein ystävänpäivälahjaksi kaverilleni. Toivottavasti väri piristää ajoittain ankeaa korona-arkea. Ainakin saaja tuntui ilahtuvan kovasti. Valitettavasti kännykän kamera ei osannut toistaa näitä värejä oikein, ovat oikeasti huomattavan kirkkaammat etenkin vihreistä osista.

Lumet alkavat sulaa ja kevätaurinko esiintyi viikonloppuna ilahduttavan lämmittävänä. Ensimmäiset siemenet on upotettu esikasvatusruukkuihin ja odotan kevättä ja kesää malttamattomana. Eniten odotan, mitä kaikkea kukkapenkistä nousee tänä vuonna. Aina tulee ylläreitä, kun ei muista mitä on työntänyt talvehtimaan minnekin. Kukkaloistoa odotellessa!

Huovutetut pohjalliset kenkiin

Päätimpä tehdä tieteellisen tutkimuksen, voisiko huopuvasta langasta tehdä helposti pohjalliset kenkiin. Minulla palelee varpaat todella helposti, enkä ole etsinnöistä huolimatta löytänyt riittävän lämpimiä kenkiä, joissa myös puistossa seisoskellessa pysyisi lämpö tallella. Aikanaan minulla oli Uggit, jotka olivat lämpimät. Ne vaan olivat niin liukkaat pohjista, että kaatuilin niillä sekä jäällä että hangella. 

Otin siis esiin jämät huopuvan langan varastostani ja virkkasin rouheasti pylväitä, jotta homma etenisi nopeasti. Älkää kysykö, miksi alareuna levenee, hups! 

 Tunnin pesuohjelma 40 asteessa kera muutaman pyyhkeen, hyvin huopui. Sitten jännittämään, kestääkö tuo laatta leikkaamista. Varauduin myös ompelemaan käsin pykäpistoilla reunat, mutta hyvin näytti pysyvän kasassa. 

Leikkaamiseen olisi voinut keskittyä hieman enemmän, tuli vähän muotopuolet. Häiriötekijöinä oli kuitenkin sekä koira että lapsi, perinteiseen tyyliin.

Toinen avustaja vaati tätä kuvaa!

Iskin pohjalliset talvikenkiini normipohjallisen päälle, ja tokihan tunnelma kengässä on nyt hieman ahdas. Uskon kuitenkin, että painoni lytistää pohjallista ja tilaa tulee enemmän. Nyt odottelemaan paukkupakkasten paluuta, jolloin näen onko näistä apua eristykseen. Ainakaan materiaalin ja ajan kannalta ei ole hirveä menetys, jos eivät lämmitäkään. Olen kuitenkin toiveikas!

Vauvan tilkkupeitto

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Tässä heti vuoden alkuun on ystävilleni syntynyt vauvoja, ja tapani mukaan olen heille ommellut kevyellä vanulla topatut tilkkupeitot. Valitettavasti toisesta en muistanut napata kuvaa. Näiden ompelu on mukavaa ja saajat ovat aina ilahtuneet. 

 Opettelin myös uutta neulontatekniikkaa, jota on näiden sukkien varressa. Sukat menivät joululahjaksi lämmittämään isoveljeni varpaita. 

Olemme saaneet paljon ja vähän päälle lunta tänne eteläisempäänkin Suomeen. Lumitöistä ja auto-ongelmista huolimatta lumi on tuonut paljon vaihtelua tekemiseen ja oleskeluun ulkona. Tuntuu, että aika kuluu hirveän nopeasti ja pian on jo kevät. Sitä odotellessa! 

Sukkia

 Katian Helsinki-langasta neuloin toisetkin sukat, nyt vain eri värikimaralla kuin edelliset. Nämäkin menevät joululahjaksi. Tuota lankaa on kyllä edelleenkin todella mukava neuloa.

Pienemmät sukat on neulottu silkkialpakkalangasta kaverin tulevalle vauvalle. Ihanan pehmoiset!

Olemme asuinaluellemme tyypilliseen tapaan asentaneet ulos jouluvaloja jo aikapäiviä sitten. Tänä viikonloppuna alkaa joulun tunnelmaa hiipiä myös sisätiloihin. Lidlistä ostettu joulukoriste istuu täydellisesti makramehyllylleni. Hylly on tilaustyönä teetetty, ei siis minun käsialaani.

Mainiota joulun odotusta juuri sinulle! 

Huovutetut vauvansukat

 

 

Naapuriin syntyvälle vauvalle neuloin pirteät töppöset taikka sukat lämmittämään pieniä varpaita. Varsiin käytin sekalaisia jämälankoja ja huovutettu osa on neulottu Novitan Joki -langasta. Pesin sukat pyykinpesukoneessa tunnin ohjelmalla, 40 asteessa. Hyvin arvioin huopumisen, eli koko kutistui puolet pienemmäksi pesun jälkeen. Toivottavasti pysyvät hyvin jaloissa, edes nukkuessa ;)

Helsinki-sukat

Neuloimpa hurjalla vauhdilla Katian ohuesta Helsinki-sukkalangasta ihanat sukat pukinkonttiin odottelemaan. Kyllä nämä itsestään kuvioituvat langat ovat mahtava keksintö, kun jää lankojen päättely välistä. Toisen väriset ovat jo puikoilla. 

Meillä tulee nyt kolmas syksy nykyisessä kodissamme, ja ensimmäistä kertaa terassia verhoava villiviini on ilahduttanut upealla ruskalla. Kahtena aikaisempana syksynä pakkaset ovat tulleet yllättäen ja lehdet ovat paleltuneet yhdessä yössä ruman ruskeiksi jääden roikkumaan oksiin. Toivottavasti tämä väriloisto kestää pitkään! 

 Aurinkoisia ja sopivan kirpakoita syyspäiviä kaikille!

Pinkit makkarasukat

 

Innostuin makkarasukkien teosta, ja nämä putosivat puikoilta eilen. Neuloin nämä Maija-langasta. Ajattelin, että makkarasäärystimet voisi olla hienot myöskin, varsinkin jos käyttäisi oikein riemunkirjavia värejä.

Blogiini ei pysty enää jättämään kommentteja, harmittava homma. En oikein tiedä miksi, enkä asetuksistakaan löydä mitään syytä asialle. Eipä siinä, kovin harvakseltaan enää syntyy uusia töitä kommentoitavaksi saakka. 

Tänä kesänä liljat ovat tehneet valtavia kukkia! Tässä ihasteltavaksi valkoiset jättiläiset. Ihanaa loppukesää kaikille!

Liljaruukkuun on eksynyt myös kirsikkatomaatti. Olkoon siellä, satoakin on nimittäin tulossa. :D

Erikoinen kevät

Tämä kevät taitaa olla sellainen, joka jää mieleemme pitkäksi aikaa. Meidän arkemme ei ole toistaiseksi muuttunut muuten, kuin että kyläilyt ovat tietenkin kaikin puolin olleet pannassa. Ulkoilmasta olemme nautiskelleet sitäkin enemmän. Olen kyllä kiitellyt monta kertaa sitä, että tämä korona iski kevätpuolella. Tätä lymyilyä kestäisi huomattavasti huonommin, jos sataisi ja olisi synkeää muun synkkyyden lisäksi. Lähipiirini on toistaiseksi pysynyt terveenä.

Meillä on kotona kaikki tasot peittyneet pikkuhiljaa taimipurkeilla. Onneksi korona ei estä sentään viherpeukalointiharrastuksia! Hieman olen myös ehtinyt neuloa, tein ensimmäistä kertaa makkaravarsisukat. Aika pirtsakan väriset tuli, tykkään kovasti. Jämälankojen tuhoamisprojekti on hiljalleen käynnistymässä. Kävin kaikki lankani läpi ja lahjoitin ylimääräiset pois. Ja tilasin lisää... mutta niihin en koske, ennenkuin olen saanut tuhottua muutamia jämäkeriä pois nurkista.

Hyvää pääsiäistä! Terveyttä toivon myös kaikille. <3

Tulkoon joulu..vähän myöhässä, mutta kuitenkin!

Olen aikaisemminkin yrittänyt aloittaa Niina Laitisen yhteisneulontasukkia hänen Facebook-ryhmässään. Tällä kertaa ylitin itseni, koska sain omassa mittakaavassa erittäin haastavat joulukalenterisukat 2019 tänään valmiiksi! Joulukuussa joka päivä ilmestyi uusi ohjeenpätkä, ja tipahdin matkasta jo ensimmäisellä viikolla. Toivo (ja lanka) meinasivat loppua useampaan otteeseen, mutta tässä ne nyt ovat. Hienoimmat sukat, jotka olen koskaan tehnyt! Lankana on Nalle. Kantapään jouduin tekemään eri väristä, koska pinkki lanka ei olisi muutoin riittänyt.

 Lisäksi neuloin työkaverin tulevalle vauvalle lahjaksi pikkuruiset sukat Woolista.

Rauhallista joulua!

Yhdet sukat sain pukinkonttiin neulottua. Tai kahdet, mikäli lasketaan mukaan toiset, joiden piti olla viime jouluna paketissa. Sain ne kesällä valmiiksi, hups! Onneksi saaja ei tiedä, milloin ne on tehty.

Arvaatko, miksi kuvanoton hetkellä
aloinkin yhtäkkiä karjua? ;)
Piparkakkutalo on äitini upea
lahja lapsenlapselleen.

Petteri Punakuonot

Helpot ja hilpeät joulukortit pienen lapsen kanssa: jalkaan sormiväriä, läts kartongille ja nenä, silmät ja sarvet paikoilleen. Tämä idea tuli Facebookissa vastaan, ja näistä tuli aika veikeät. Muksu jaksoi liimata kaikki nenät, mutta silmistä suurin osa jäi äidin hommaksi. Harmi, koska lapsen tekemille poroille tuli hupaisammat ilmeet.

Mukavaa joulunalusaikaa! Täällä meillä lumi peitti viikolla maan ja aurinkokin on piristänyt maisemia ja mieltä.

Kesä tuli ja meni

Heippa pitkästä aikaa!

Täällä blogin puolella on taas vierähtänyt tovi ilman päivityksiä. Arki on edelleen niin vauhdikasta, että käsitöille ei tahdo jäädä aikaa. Ja viimeiset kolme vuotta on mennyt enemmän tai vähemmän sumussa univajeen takia. Vaan viimein alkaa tuntua, että on saanut ladattua edes satunnaisesti akkuja ja keskittymiskykykin on palautumassa lähemmäs normaalia. Tämän seurauksena olen saanut muutamia neuletöitä jopa valmiiksi asti, ja tässä kivat lapaset, jotka sain viimein kuvattua.

Nämä on neulottu jämälangoista (uusien lankojen osto on ollut pitkään pannassa, koska kaikki lankaostokset ovat jääneet keräasteelle kaappiin) ja keskelle virkkasin heijastinlankaa. Toisessa kuvassa näkyy, että kyllä se pikkuisen sieltä salaman kanssa heijastuu.

Tänä vuonna uudistimme paljon pihaamme, siihen kului euroja ja aikaa. Kasvatimme jälleen herkullisia kirsikkatomaatteja, perunaa ja yrttejä. Kesäkurpitsat vei tänä vuonna härmä, viime vuonna jaoimme naapurustoonkin satoa. Omenapuu piti välivuoden, luumua taas tuli jaettavaksi säkkikaupalla ympäri kyliä. Loppuun vielä muutamia kuvia puutarhastamme.

Erikoisempi tähtisilmä

Kevään tulppaaneja

Kompostista itsekylväytyneet tomaatit tuottivat satoa!

Pikku-Milo nauttii kesästä ja lämmöstä.

Mustasilmäsusannaa kasvatan ensi vuonnakin, ihana!

Kivat kaksoset..

Ruska on ollut tänä  vuonna mieletön.

Peikon ostin Koiramäen pajutallilta.

Ihanaa loppusyksyä! Minulla alkaa ajatukset olla jo joulussa. Lapsen kanssa joulunaika on aivan erilaista kuin ennen.

Epäonnen sukkia

Neuloimpa tässä hiljakseen kolmet sukat. Keltaiset aloitin yli vuosi sitten, niistä piti tulla Niina Laitisen suunnittelemat ystävänpäiväsukat 2018. Huomasin kuitenkin jo alkumetreillä, että kaapista löytyneet värivalinnat ovat surkeat, eikä vaaleansininen väri erotu keltaisesta. Tämän lisäksi rusettikuvion neulominen meni aivan päin honkia. Niimpä projekti sysäytyi yhä syrjemmäs kaapin perukoille. Koska kirjoneuleen purku on aivan hanurista, päätin lopulta ottaa sukat esiin ja neuloa ne loppuun, jotta lanka ei mene hukkaan kuitenkaan. Sain myöhemmin vinkin, että kirjoneuleen värejä valitessa kannattaa lankakeristä ottaa vierekkäin valokuva, joka muokataan kuvankäsittelyohjelmalla mustavalkoiseksi. Mikäli värit mustavalkoisenakin erottuvat toisistaan tummuudeltaan, valinta on todennäköisesti onnistunut ja värit erottuvat toisistaan.

Vaaleansiniset sukat onnistuivat muuten melkein, mutta toisen sukan jalkapöydällä on erilainen kuin toinen.

Punertavat sukat tein paineen alla synttärilahjaksi miehelleni. Väsyneenä niitä väänsin joka ilta, ja kun olin tehnyt toisen sukan varren valmiiksi, katsoin valmiina olevaa sukkaa. Huomasin, että kuvio varressa on tyystin eri kuin toisessa. Purkaminen ei ollut vaihtoehto, joten lopulta mies sai kaksi täysin erilaista sukkaa lahjaksi. Turha sitä yrittää peitellä, että kuviot eivät täsmää. Parempi vaan antaa olettaa, että visio eriparisukista oli täysin toivottu alusta saakka.

Television katselemisella samaan aikaan
saattoi olla myös tekemistä asian kanssa...
 

Viime kesänä tein muuten kastelukannusta, helmistä ja rautalangasta somisteen. Hieman yksinäinen tämä oli roikkuessaan oven pielessä, mutta tänä kesänä asetan sen johonkin parempaan paikkaan. Tähän olisi voinut virittää valotkin, mutta jätin simppeliksi.

 

Aurinkoisia kevätpäiviä!