Kesä ja kukkaset

Kesä on tullut! Loppukevään raskas työrupeama ja ulkoilmasta enenevissä määrin nauttiminen ovat jättäneet käsityöt hetkeksi taka-alalle. Mutta täältä taas pian kuuluu...

 

Pienet asiat ilahduttavat joskus mielettömän paljon! :)

 

 

 

 

Äitienpäivänä

"Silloin kun maailma hylkii lasta, äiti ei lakkaa rakastamasta."

 

Oma äitini sai oikein ihastuttavan lahjan minulta, nimittäin kyltin mökin uuden huussin oveen. Mikäs sen juhlallisempaa, kuin vessaan liittyvä lahja. Mielestäni siinä on kuitenkin hurja määrä rakkautta mukana, koska valkoista pohjaa lukuunottamatta maalasin tuon puutikulla ja topsipuikolla. Niin, varmaan kannattaisi hankkia jostain siveltimiä ennen kuin päättää ryhtyä taidemaalariksi. Ja kun kyltti oli valmis, löysin siveltimiä yhden pussukan pohjalta. Jes.

 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äidiksi toivoville!

Ihanaa raitaa

...ja vielä ilman päättelyä! Vaikka en olekaan ohuiden lankojen ystävä, niitä aina välillä tulee hamstrattua mitä ihmeellisimmin perustein, ja sitten annan niitä yleensä eteenpäin. Viime talvena olisi ollut tarvetta ohuillekin lapasille, mutta en saanut mitään aikaiseksi tietenkään. Nyt kuitenkin sain, ja neuloin innokkaana ohuesta sukkalangasta nämä raidakkaat lapaset. Jos tämä lanka vielä kestää hyvin pesussa, voin antaa sille täydet pisteet. Mukavaa neulottavaa, ei virheitä ja kiva logiikka. Lapasiin riitti hyvin yksi kerä, josta jäikin vielä. Halusin myös, että lapaset ovat erilaiset-samanlaiset.

 

 

 

 

 Istuttelin tänään kolme puskaa pikkupihalleni. Toivon nyt kovasti, että ne lähtisivät kasvamaan. Samalla taas unelmoin omasta rönsyilevästä puutarhasta. No, sainpahan vähän toteuttaa itseäni kaivamalla kuoppaa ja pahoittelemalla häiriötä kaikille madoille, joiden elämää häiritsin.

 

Värikästä viikkoa kaikille!

 

 

 

 

Vihreää

Haalin ihanaa kevään vihreyttä hieman varaslähdöllä kotiini, vaikkakin jo näiden lämpöisten pääsiäispyhien aikana on luonto herännyt nopeasti. Onnistuin jopa löytämään risuja, jotka eivät olleet koivua, kun saman katon alla on allerginen. Sain myös kivan vinkin tutultani: en aikaisemmin ollut ajatellutkaan, että myös mustikanvarpuja voi tuoda kotiin vihertämään.  Niissähän tuo vaaleanvihreä on ihan superkaunis ja nyt näkyy jo pieniä vihreitä mustikankukkasia.

 

Miten joka vuosi voi vaan tulla yhtä iloiseksi niistä ensimmäisistä leskenlehdistä? Sini- ja valkovuokoista? Palaavista lintusista? Minä rakastan kevättä ja kesää. Juuri puhuin äitini kanssa, että en ikimaailmassa maksaisi penniäkään siitä, että lähtisin tässä keväällä Lappiin keskelle lunta. Juuri kun siitä pääsee eroon! No, ehkä tänä vuonna ymmärrän hieman paremmin näitä superinnokkaita Lappiinlähtijöitä, kun ei täällä etelässä tehty latuja ollenkaan. Mutta kun jotkut menevät sinne ihan ilman hiihto- ja laskettelusuunnitelmia. Apua! Minä taas maksan mielelläni helteestä ja auringosta.

 

Sain pääsiäisen aikana lähinnä siivottua, siivottua ja siivottua sekä pestyä siinä ohessa ikkunat. Yhdet lapaset sain myös viimeisteltyä, niiden piti olla kyllä valmiit jo aikapäiviä sitten. Nyt saavat mennä kellariin odottelemaan syksyä, ja hyvä niin. Tein nämä lapaset niin monessa osassa, että ei ollut välillä hajuakaan missä olin menossa. Siksipä lopputuloskin on omalaatuinen, eikä erityisen kaunis, mutta ainakin ne sopivat väreiltään kuvassakin näkyvään huiviin, jonka kanssa ne suunnittelin käytettäviksi. Ja taas on vähän harjoiteltu palmikkoja. Lankana Seitsemän veljestä.

 

 

 

 

P.S.

 

...kuvaaminen on vaan välillä niin hirvittävän haastavaa täällä meilläpäin.

Kolmen vuoden odotus

Tosiaan, kolme vuotta on yksi kulahtanut rahi odottanut päällystystä. En ole halunnut heittää sitä menemään, koska se on ihanan kevyt ja mukava kuitenkin. Alun perin kuvittelin virkkaavani matonkuteesta tai puuvillalangasta siihen hienot päälliset. No eihän siitä mitään tullut, joten ostinpa alennuksesta kangasta. Tietenkin ale-kangasta, koska ei ollut hajuakaan mitä olen tekemässä.

 

My sewing is so secret..even I don't know what I'm doing.." vai miten se meni. Jos osaisi ommella, olisi välttynyt varmasti monelta lisätyöltä, joihin jouduin, kun en vaan ymmärrä mitä tapahtuu, kun ompelen tästä ja mitä tapahtuu, jos en ompele tästä.

 

Lopputulos on kuitenkin ihan ok, varsinkin kun nyppyinen rumanvärinen kangas oli vertailukohteena. Itse tekele ei ole kummoinen, mutta voin hieman kuvin kertoa tekoprosessista. Laadunvalvonta oli katkeamatonta, tehokasta ja armotonta. Olenko jo joskus maininnut, että jackrusselinterrierit haluavat olla kaikessa mukana?

 

 

 

Ihanaa pääsiäistä! Minä en jotenkin edes ymmärtänyt, että koko pääsiäinen on jo täällä. Pääsiäisruohokin on vasta tänä aamuna ruohon näköinen, kun en älynnyt sitäkään laittaa ajoissa kasvamaan.