Villapaita koiralle

Paukkupakkaset alkoivat, aloitin villapaidan neulomisen Pikku-Milolle. Paukkupakkaset loppuivat, sain villapaidan valmiiksi. Ei haittaa, koska tämä on kolmesta neulomastani koiran villapaidasta ehdottomasti onnistunein. Ja onhan talvea vielä jäljellä. Talvia ainakin! Omasta päästä tämän sutaisin pitäen mielessä vanhojen paitojen viat ja puutteet. Paidan kaulus on itseasiassa melkeinpä ystäväni neuloma, hän kun lahjoitti minulle tätä Isoveli-lankaa josta oli ehtinyt lapasen varret aloittaa. Into taisi lopahtaa kesken. Tulipahan silti hyödynnettyä hänenkin neulomisharjoittelunsa!

 

Näissä koiran villaneuleissa tärkeimpiä seikkoja lienee riittävä joustavuus vatsapuolella ja riittävän isot reiät jaloille. Jälkimmäisen suhteen olisi voinut vieläkin olla tässä paidassa reilummat kolot. Lisäksi jos sattuu, että paita kastuu lumessa, on huomioitava että nämä ainakin meillä on löystynyt todella paljon käytössä. Siksi on paidan on silti joustinneuleesta huolimatta oltava aluksi napakka. Niin, ja ei kannata olla hätähousu kun neuloo vatsakappaletta, sen on hyvä olla tarpeeksi pitkä vaikka olisikin poikakoira.

 

 

 

Häntä huiskuttaa, koska PALLO!

 

Tästä voi katsoa mallia, jos mielii omalle haukullensa samantyyppistä.

Takaosan resori on lopuksi neulottu silmukoita reunasta keräten.

Tässä linkki vielä edelliseen Milon paitaan. Siinä maha-osuus jäi liian lyhyeksi ja selässä ei ole mitään muotoilua joten ei laskeudu noin hyvin, kuin tämä uudempi. Kyllä se silti on lämmittänyt kovimmilla pakkasilla talvimanttelin alla.

 

 

Vuoden ekat!

Vihreät sukat valmistuivat vuoden 2016 ensimmäisenä käsityönä. Ne menivät isälleni, ja malliksi tarvitsin avomieheni koivet. Vuoden jalkamalli kun on, kuulemma.

 

"Niin siis mitä sä oikeen teet?"

 

"Moonwalkia kenties??"

 

"Mamma, nyt se alkoi tanssia ripaskaa,

käske sen heti lopettaa!"

 

Tälläiset kuvaussessiot tänään, tästä on hyvä jatkaa! Hyvää uutta vuotta kaikille!

 

Ps. Yritin vaihtaa vihdoin blogin ulkoasua, se kun on ollut tehtävälistalla pitkään. Menetin aamulla aika pahasti hermoni, eikä tämä vieläkään miellytä, mutta palaan asiaan joskus kun taas huvittaa kamppailla asian parissa.

Tapsanpäivänä

Nyt on jouluruokaa ja -herkkuja syöpötelty yllin kyllin. Flunssasta huolimatta joulunviettoni oli oikein rentouttavaa ja mukavaa, tänään jo palaankin töihin.

 

Tietokoneeni on ollut tovin huoltamolla, joten en päässyt päivittämään jouluisesta Saksanreissustani mitään valokuvia tänne blogin puolelle. Meillä täällä eteläisessä Suomessa ei ole edes mielestäni ensilumeksi laskettavaa lumipeitettä vielä saatu, ja se vaikutti lopulta aika paljon joulutunnelman karkailuun. Vaan Düsseldorfin ja Kölnin joulumarkkinoilta sai kyllä joulufiilistä kuljetettua myös Suomeen, niin ihanaa siellä vaan oli. Harmi, ettei ihanat tuoksut välity kuvista teille.

 

Düsseldorfissa oli myös maailmanpyörä,
joka oli iltaisin hieno näky pimeällä.

 

Toinen toistaan suloisempia karuselleja
joulumusiikkeineen oli kaikilla isommilla
markkinoilla.

 

 

Hannu ja Kerttu erään leipomon
näyteikkunassa.

 

Kölnin tori oli kaikista kaunein.

 

Kölnin tuomiokirkko oli mahtava ilmestys
päivällä, mutta odottelimme ennen lähtöä
että näkisimme myös iltavalaistuksen -
kyllä kannatti. Kuvat vaan eivät riitä
kertomaan, kuinka suuri tuo rakennus
todellisuudessa oli. Kannattaa käydä!

 

Ja lopuksi kuva jouluaatolta. Aurinko paistoi ja nurmikin on
melko vihreää, kun kävimme leikkimässä
Pikku-Milon kanssa päivällä.

 

 

 

Tonttujen terveiset

Rauhallista joulua kaikille!

Tohinaa

Hyvää joulukuuta kaikille! Tämä marraskuun pimeydessä vaeltanut väsynyt ja kalpea Viuhti sai mukavan valopilkun elämään onnistuneiden synttärijuhlien ansiosta. Tämä syntymäpäivä merkkaa minulle enemmän. Viimeksi tainnut olla tuo maaginen 18 vuotta sellainen, joka herätti enemmän tunteita. Silloin tosin taisi olla mielessä baariin pääsy ja siiderin ostaminen, nyt vuosia täyttäminen oli eräänlainen henkinen etappi. Tuntuu hienolta, kun tietää kuka on ja minne on menossa. Niinhän minä varmaan omasta mielestäni luulin kyllä 18-vuotiaanakin. Pöh. Aikaisempina vuosina en ole tehnyt juuri mitään numeroa syntymäpäivistäni, nyt kyllä kailotin menemään ihan kaikille tutuille ja herkkuja on tarjoiltu yllin kyllin. Äidin kanssa leivoimme sukukahveille perinteisiä herkkuja, jotka maistuivat hyvin juhlaväelle.

Etsiessäni kakunkoristetta, valitsin tämän aluksi suunnittelemieni ruusujen sijaan.
Niin mauton, että muuttui jo hauskaksi. (Ainakin mun mielestä. En mä muista tiedä.)
Oli muuten pienin lukema mitä kaupasta
löytyi, siinä se makasi ysikympin vieressä. :D

Tämän vuoden joulukortit ovat pääosin valmiita. Lemppariksi muodostui nuo porokortit, mutta niska-hartiaseutuni eivät olleet ihan samaa mieltä tuon piirtämisen kanssa. Onneksi sain avomieheltä hierontaan lahjakortin, joten huomenna ehkä onnistuu vielä muutaman poron piirtäminen hieronnan jälkeen.

Lopuksi muutama lapselle tehty neuletyö. Näistä ainakin lapaset menevät Jouluapua-sivuston kautta eräälle koululaistytölle. Lahjaan keräsin muutakin pientä muistamista, jotka arvelen olevan tytön mieleen. Facebookistakin löytyvän Jouluapua-sivuston kautta ehdit vielä auttamaan suomalaisia vähävaraisia perheitä esimerkiksi ruoka-avulla tai pienillä lahjoilla lapsille.

Ihanaa joulunodotusaikaa kaikille, ja toivottavasti saamme tänne eteläänkin hieman valkoisempaa maisemaa jossain kohdassa!