Puikot suhisevat

Täällä on ollut pidemmän aikaa valmiita töitä odottelemassa valokuvaamista. Tänään sitten törkyaikaisin alkaneiden töiden jälkeen rättiväsyneenä pakotin itseni kuvaushommiin, jotta ehdin hyödyntää valoisan ajan. Otin tästä Milon villapaidasta n. 50 kuvaa, joista yksikään ei oikein onnistunut. En jostain syystä väsymyksen kohmeltamilla aivoillani voinut etukäteen tajuta, ettei jackrusselinterrieriä voisi vähempää kiinnostaa joku kulahtaneen villapaidan esittelysessio hyvin nukutun päivän jälkeen. Paidasta tuli mielestäni kuitenkin oikein kiva ja ihanan värinen. Etenkin olen iloinen siitä, että tuhosin huomattavan määrän jämälankoja tähän kaksinkertaisina. Nyt voi taas kenties ostella kohta lisää... Minähän en pidä koiran pukemisesta, varmaan vähemmän kuin Pikku-Milo itse, mutta näillä pakkasilla vaihtoehtoja ei paljon ole. Villapaita on hyvä lisä tuulenpitävän puvun alle, kun on hurjan kylmät säät.

 

Kyllä, The punainen pallo apunani sain

hetkeksi hänet pysymään aloillaan...

 

Helpompi kuvattava näin yksikseen.. ;)

 

Häntä vispaa niin hitokseen!

 

Koiratarvikkeet eivät tähän loppuneetkaan, sillä työkaverini pyysi minua tekemään hänen chihulleen villapaidan. Tosiaan, minulla ei mitään ohjetta näihin kumpaankaan paitaan ollut, vaan tein mutu-tuntumalla ns. mittojen mukaisesti ja mahdollisimman paljon joustinneuletta käyttäen. Se antaa anteeksi muotoseikkoja, ei kiristä ja purista kovin helposti. Huomenna vien paidan töihin, ja jännittää kyllä aika paljon, onko tuo sopiva. Työkaveri toivoi juuri tuota neulospintaa selkään ja sinällään se onkin hyvä malli, kun on melko joustavaa. Lisäksi hän halusi valjaiden renksua varten aukon yläselkään. Se oli minulle haastavaa ja toiseksi ei voi koiraa ja valjaita näkemättä tietää yhtään missä kohtaa tuon aukon pitäisi olla. Nyt siinä on sitten kaksi epämääräistä aukkoa, toivotaan että olisi edes sinne päin. Jos tämä on sopiva, tämä on mielestäni oikein nätti ja varmasti lämmin.

Koska tuota kaksinkertaista Seiskaveikkaa jäi reilusti yli, minä tein itse työkaverillekin lämmikettä jalkoihin.

 

 

Ps. Pikku-Milo päätti myös mieluummin esittää kuollutta, kuin pysähtyä kesken palloleikin ihan vaan poseeraamaan. No, ensi kerralla vedämme 10 kilometrin lenkin ennen vastaavia toimenpiteitä.