Taas on yksi edistysaskel opettelun saralla otettu. Voi miten onnellinen olen, kun äitini avustuksella sain ommeltua itselleni onnistuneen trikoomekon Linnunrata-kankaasta. En ole koskaan ommellut resoreita, enkä olisi ikinä selvinnyt siitä ilman jelppiä. En löytänyt mistään omista enkä kirjaston lehdistä kaavoja tähän innosta johtuvaan kiireeseen, mutta soveltamalla ja jo valmista vaatekappalettani hyödyntämällä mallista tuli oikein hyvä. Kuvaussession aikana hoidosta tullut huomion hellyydenkipeä Pikku-Milo halusi kokoajan syliin, joten siksi tuo kaunis karva-asuste mukana kuvassa.
Harjoittelin myös lisää pipo-ompelua ja tein myös itselleni trikootuubihuivin, joka tosin ei ole millään tapaa oikeaoppisesti ommeltu. Tuossa mallissa virheet eli tuo saumakohta on helppo piilottaa tuonne jonnekin...
 |
| Ilme oli taas aivan mahtava. |
Minun ranteeni kestää jo rauhallisen ja kepeän työn neulomisen. Pikkuhiljaa kokeilen. Nämä langat olen joskus saanut tuliaisiksi äidiltäni, ja niistä muotoutuu pipo, joskus. Sopivat ihanaan vaaleanpunaiseen tunnelmaan kera äklömakeiden keittiöpurkkieni.
Onpas kiva mekko.Nuo pipot ovat niin rentoja ja veikeän näköisiä. :)
VastaaPoistaT: Sinipiika
Todella kaunis tunika ja niin nätin näköinen päällä.. pipot ovat aivan ihanan näköisiä :)
VastaaPoistaNätti mekko ja sopii sinulle tosi hyvin.
VastaaPoistaIhana tuo sinun nelijalkainen kuvausapulainen;
Kiva mekko ja karva-asuste on aivan huippuluokkaa :)
VastaaPoistaKiitoksia! T: Viuhti ite
VastaaPoistaMekko on aivan ihastuttava! Onnittelut hyvin onnistuneesta ompelutyöstä!
VastaaPoistaPipot ovat myös ihania.
Hyvää naistenpäivää, Viuhti!
Oi vitsi, toi tunikahan on kiva! Jotain samantyyppistä kaipaisin ittekin. Kesä on tulossa ja kohta oon taas "kun ei miulla oo mitään päällepantavaa!" -vaiheessa. Jos tekis vaatteensa itte kivoista kuoseista niin ois. :)
VastaaPoistaJa kivoja on nuo pipatkin! Hyvin onnistuttu! Se ohje on ihan paras. :)