Kellot on taas siirretty, ja joku on siis ryövännyt tärkeän tunnin rakkaasta sunnuntaipäivästäni. Höh, turhaa hommaa sanon minä, tuo kellonaikojen siirtely.
Edellisessä blogikirjoituksessani vilahtikin virkkuuhommia, ja nyt iloitsen etten maininnut mitä noista palasista piti tulla. Ei siis tietenkään tullut, koska kiinnostus palojen virkkaamiseen romahti siinä kohdassa, kun paloja oli vasta n. 1/10 valmiina. Paljastettakoon, että vanha rahini on edelleen päällystämättä...Mutta no, edellisistä kerroista oppineena kuitenkin päättelin kuuliaisesti tsiljoonat langat aina heti palan valmistuttua. Näin estin palojen hautautumisen jonnekin keskeneräisten töiden sekaan. Sieltä ne olisivat kenties muutaman vuoden päästä löytyneet. Tein siis tyynyn. Tästä tuli mielestäni ihana! Väriä elämään ja on kotikutoisen näköinen. Jos kuvittelet, että takapuolikin on virkattu, niin ei todellakaan ole. Ompelin viininpunaisesta lakanakankaasta tyynyn muutoin ja jälleen kerran tuhosin yhden sisustustyynyn, jotta sain täytettyä tuon uuden tulokkaan. Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että kävin käsiksi myös ylimääräiseen Familonin nukkumatyynyyn. Eihän meillä yövieraita käy..tai jos käy, ei parane valittaa puolityhjästä tyynystä...
Olen ulkoillut paljon, aurinko saa taas koiralenkitkin tuntumaan miellyttävämmiltä. Kävimme viime viikonloppuna mieheni kanssa kävelyllä meren rannassa ja nauttimassa aurinkoisella terassilla terveellisiä herkkuja.
Ja nyt iltalenkille. Mukavaa viikkoa kaikille!
Hieno tyyny!
VastaaPoista