Kattilat piiloon

Jos en ole jo aikaisemmin maininnut, niin asustamme hyvin pienessä kaksiossa avomieheni ja koiran kanssa. Asunnon neliöt kyllä riittävät meille, mutta säilytystilaa täällä on aivan naurettavan vähän. Suurin ongelma on keittiö. Hankimme talvella kahden vuoden harkinnan jälkeen astianpesukoneen, koska kiroilimme vuorotellen tiskivuorta ja suoraan sanoen ruoanlaitto ja leipominen olisi houkutellut sata kertaa enemmän, jos siitä ei olisi seurannut aina ihan kammottava jälkityö. (Kyllä, silti me teimme ruokaa, ei nyt sentään nälkää nähty!)  Jouduimme todella pohtimaan  astianpesukoneen hankinnan seurauksia: keittiön ainoa kattila-, vuoka-, astia- , koiranruoka-, maljakko- ja paistinpannukaappi menisi sitten siinä. Mutta koska olen päättänyt, että jos jokin asia on huonosti, eikä miellytä, sille on tehtävä jotain. Jo loppui tiskauksesta ruikuttaminen, ja kiittelen tiskikonetta kohteliaasti kovasta työstä.

 

Niin että minne ne paistinpannut, kattilat, tehosekoittimet ynnä muut nyt sitten menivät? No sen verran voin kertoa, että entisen smoothiehullun tahti on laantunut sen jälkeen kun tehosekoitin muutti eteisen kaappiin. Ei ole niin sanotusti käden ulottuvilla enää. Tavarat menivät sinne sun tänne, mutta kattiloille järjestimme avohyllylle paikat keittiöön. Eilen sain vihdoin pitkään hautuneen projektin tehtyä, eli peitettyä kattilat kirpparilta ostamallani vanhalla pöytäliinalla. Lopputuloksesta tuli ihan söpö, ja mun mielestä toi käsinkirjottu liina on vaan ihana! Ei tuntunut pahalta leikellä sitä, koska jollain oli niin sanotusti käynyt Viuhdit, ja työ oli jäänyt kesken - toisessa päässä oli vasta aluillaan kuviot.

 

Myös pitsi lienee käsin virkattua. <3

 

Näpertelin kaverille pikaisesti tuparilahjaksi lasipurkin, johon laitoin äitini kuivattamaa nokkosta. Laitoin paperisen etiketin purkkiin, ja siinä lukeekin hyväksi kokemani nokkoslettujen ohje. Käytin askartelussa myös pikaliimaa. Liimasin pinkin ruutukankaan purkin kanteen. Liimasin purkin kannen mun keskisormeen ja ton pinkin ruutukankaan liimasin mun peukalon reunaan. Liimasin mun toisen käden etu- ja keskisormet yhteen. Heitin muuten sen pikaliiman roskiin tän projektin jälkeen, ja kiitin jälleen kerran sitä, joka on luonut Pepanthen- voiteen.

 

Siitä tuli silti söpö, vaikka niin paljon
mä kärsii sain!

 

Lopuksi haluan jakaa muutamia mukavia kesäkuvia kanssanne. Koitetaan pärjäillä, mekin jotka sitä aurinkoa niin kovasti tarvitsemme ja ikävöimme.

 

Näistä tuli hitusen haikea olo - ennen ei ole metsämansikkapoluilta
löytynyt kanttarelleja. Minulle ne kuuluvat syksyyn, vaikka
tiedänkin että jo juhannuksena niitä on mahdollista löytää.

 

 

Rättiä

 

Virkkailin omasta päästä pari bambutiskirättiä. Itselläni on yksi lahjaksi saatu bamburätti, jota käytän vain pölyrättinä, kun en raaski keittiössä sitä käyttää. On kyllä hyvää ja nopeasti kuivuvaa materiaalia tuo bambulanka.

Ja siivouksen noin yleensä voisi tiivistää yhteen lauseeseen: Niin paljon mä oon turhaan siivonnut.
Suurin syyllinen täällä yleiseen siivottomuuteen olen minä yhdistettynä työputkiin. Käyn kotona vain levittämässä tavaraa ja kasvattamassa pyykkikorin kuormaa. Hyvänä kakkosena tulee Pikku-Milo. Kun on ensin imuroinut hiki hatussa ja sitten pyyhkinyt lattiat ja muut pinnat ja lopuksi yleensä vielä kontannut lattian läpi rätin kanssa kuin paraskin Tuhkimo, on melkoisen turhauttavaa nähdä kun pikkukoira päättää hieman puistella ja ravistella itseään, ihan vaan ohimennen.  Näet kun valkoinen viholliskarvaparvi leviää jälleen pitkin poikin, ja peli on taas menetetty. Karvalle murskavoitto. No, sellaista se koirataloudessa elo on. Muutama kiintiökarva joka hemmetin paikassa, myös työpaikalla. Onneksi tuo hassu koira tuo niin paljon iloa elämään, että jokapäiväinen joka toinen päivä suoritettava imurointi on silti sen kaiken väärti. Ja onneksi on keksitty teippiharjat. Teippiharjaan vaatteiden lisäksi itse karvanlähdettä. Onneksi se sattuu pitämään siitä.

Mulla alkoi juuri loma, osa 1. Sen kunniaksi ostin kaksi siideriä, Muru-eskimon, kirsikoita ja aloin siivota. Enhän halua huomista virallista ensimmäistä lomapäivääni tuhlata siivoukseen. ;)

 

Hempeilyä

Juhannus vierähti töitä tehden. Säiden puolesta ei harmittanut tipan vertaa, olen kovin onnellinen, että en toivonut lomiani alkukesään. Toiveita elättelen, että kun lähden heinäkuun alussa mökille, helle alkaa siellä ollessa kuten viime vuonnakin.

Kun ei tiedä mitä neuloisi, on mukava tehdä jotain pientä ja nopeaa välipalaksi. Näille pikkusukille ja -lapasille tuntuu olevan nyt ympärilläni tilausta jos toistakin, joten tein jo valmiiksi jemmaan lahjasetin vauvalangasta. Tutut junasukat ja vauvan lapaset.

Kävimme juhannusaattona Haagassa alppiruusupuistossa. Vielä ehtii nähdä kukkaloistoa, jos pian menee käymään.

Ja lopuksi lisää kukkia, minä rakastan lupiineja, ja meidän mökiltä löytyi muutakin väriä kuin tienvarsilta tuttua liilaa.

Nytpä ei muuta kun pinnistelen viimeiset työvuorot pakettiin ja odotan kovasti lomani ensimmäistä osaa. Toivottavasti teillä oli mukava juhannus kosteasta ilmasta huolimatta.

Virkattu kukkaruukun suojus ja miniskidisukat

Virkkasin rahapuuvauvani muoviruukulle suojuksen. Tuli mielestäni aika kiva, virkkasin ympäryksen verran ketjusilmukoita ja sitten vuorottelin kiinteitä silmukoita, pylväitä ja kolmen pylvään ryhmiä. Loppuun vielä reunakoristeeksi virkkailin kuuden pylvään viuhkoja kera nirkon. Aluslautanen on halkeamispisteessä oleva vanha englannissa valmistettu ruokalautanen, joka on tai oli mun lempparini. Löysin niitä kaksi kappaletta kerran kirpparilta, ja sen jälkeen olen yrittänyt metsästää niitä lisää. Kerran bongasin kirppikseltä yhden. Hypin riemusta kunnes huomasin, että se oli niin lohkeillut, ettei sitä kannattanut ostaa. Toivon, että jonain päivänä onni osuu kohdalle ja törmään jossain oikein isoon pinoon noita lautasia. Dream on! (ja jos joku noita jostain bongaa, saa ehdottomasti ilmoittaa asiasta minulle!)

 

 

 

Kaverini poikavauva sai päivitetyn kokoiset superpehmeät sukat itselleen. Ohje on täältä, en kyllä tehnyt ohjeen mukaan, vaan lyhyemmät. Saa nähdä pysyykö vauhdissa mukana, ainakin ehkä nukkuessa.  

 

 

Saatiin kunnon ukkonenkin tänään tervehtimään. Ajelin autoa 80km:n alueella etanavauhtia, en nähnyt yhtään mitään koska satoi aivan järjettömän paljon. Onneksi jossain kohtaa sade vähän heltisi, ja pääsin perille määränpäähäni turvallisesti.

 

 

Kesä, saa tulla!

Olen laittanut kesäkukat jo terassille, vaikka tunnelma ei vielä säiden puolesta ole ollutkaan kovin kesäinen. Minulla on ensimmäistä kertaa itselläkin kesäfiilis karkuteillä. Aikaisempina vuosina olen ollut aina työpaikassa, jossa selkeästi toukokuun loppu on tietyn työjakson loppu ja siitä alkaa kesä, riippumatta siitä alkaako loma vielä. Ehkä kesäfiilis on tottunut saamaan muutaman kevätjuhlakyyneleen, (tai vesiputouksen) pari aitoa kiitosta ja muutaman lämpimän halauksen. Nyt saa vain vettä niskaan vaakatasossa! No eipä siinä, kunhan kelit lämpenee ja saan pisamat nenänvarteeni, niin kyllä se siitä.

Virkkailin kaksi paria patalappuja huvin vuoksi. Näitä väriä vaihtavia ympyröitä on muuten melkoisen terapeuttista virkata. Terapian tarpeessa onkin taas päätellessä langanpäitä, jotain ihan käsittämättömän hirveää.

Toiset puolet näkyvät tässä. Ovat siis kaksinkertaisia, niin
ei pala käpälät.

Minun piti ostaa tänä vuonna maltillisesti kesäkukkia. Hankin pari pientä, nättiä ja helppohoitoista kukkaa ja ajattelin, että nyt päästään helpolla. Kunnes käytyämme kansainvälisillä suurmarkkinoilla päätimme piipahtaa myös Viherpajalla huomasin roudaavani neljää uutta kukkaa mukaani. (eikä hajuakaan niiden viihtymis- ja hoitovaatimuksista) Saman verran jäi puutarhalle sellaisia, mitkä olisin niin paljon halunnut. Jos vierailet Vantaalla, kannattaa käydä paikalla. Kukat ovat suht edullisia ja ostamani kukat ovat olleet aina laadukkaita. Kukkais- ja väriterapiaa riittää, mutta lisäksi Viherpajalla on pieni japanilainen puutarha. Kosteassa kasvihuoneessa soi miellyttävä japanilainen musiikki ja kalat uiskentelevat lammessa. Myös lapsille varmasti kiehtova paikka.

Onko teillä lukijoilla jo kesäfiilis?